Maalattua puuta

Otin sitten tuottamattoman kirpputoriaamun jälkeen ja maalasin tuon aikaisemmin kunnostukseen otetun tuolin.

Tuossa se nyt sitten odottelee kuivumistaan pöydällä tuon jälkeen hiomista, maalaamista, hiomista, ja maalaamista. Vie tuo nyt ainakin vielä aikaa ensi viikonloppuun ennen kuin ehdin tuon valmiiksi saamaan. Tuppaa vielä olevaan oikein juoksevaa ja ohutta lakkapetsiä tuo millä sudin menemään. Kaiken kukkuraksi puu alla on sen verran vaurioista että tarttee vetää hieman peittävämpi kerros päälle. Onnesta tuo avovaimo sanoi että tulee hyvän värinen. No olisi se outo ollut kun itse valitsi tuon värin yhteen hyllyyn ja jos nyt käytän sen jämiä niin...

Tarvitsi tuosta kirpputoreista vielä mainita että miksi ihmeessä on olemassa blogeja joissa kerrotaan kaikista aarteista kirpputoreilla. Itse käyn harvemmin ja silloinkin kun käyn niin tulos on tyhjää. Minusta kirpputorien kulta-aika meni jo yhdeksänkymmentä luvun alussa. Nyt kirpputorit ovat oikeasti jätetoreja. Tarjolla on roskaa mitä moni ei huolisi vaikka vähän maksaisikin (toisaalta voisin kyllä jo kiinnostua, ottaisin rahat ja dumppaisin tavarat ensimmäiseen roskikseen). Miksi ihmeessä kukaan yrittää myydä auton alle jäänyttä rikkinäistä akkulaturia, joka on kasassa vain maalarinteipin avulla. Ei mene minulla jakeluun. Vaikka tämä on tuttu tunne monen kirpputori kerran jälkeen niin silti blogeissa ja tuttujen jutuissa kirpputoreilta löytyy vaikka mitä aarteita. En nyt mene sanomaan etteikö löytyisi, mutta (ja se on iso MUTTA) kuinka paljon aikaa ja vaivaa tarvitsee sitten kuluttaa sen yhden aarteen takia siellä kirpputorilla ja kuinka monella. Tähän eivät blogitkaan auta niissä kun ilmoitetaan vain aarteista ei siitä kuinka monta kertaa tuli tunteja vietettyä turhaan jossakin pölyisessä kirpputorin nurkkauksessa etsien ja etsien. Pakko kuitenkin myöntää että on siinä jokin viehätyskin. Itsellä kun on vielä sellainen pakottava keräilyntarve, joka nostaa päätänsä melko useasti niin todellakin voisin hurahtaa tuohon kirpputoreilla etsiskelyyn. Kuitenkin, kun on lapsi (kohta toinen), työ, ja harrastus niin ei sitä aikaa enää ole kovin monilla kirpputoreilla hengata. No nyt meni jo vähän kirpputorien puolesta tyyppiseksi tämä juttu, mutta en ole ollutkaan niitä vastaan. Haluaisin vain että myyjät tajuaisivat että jos et itsekkään ostaisi jotain niin ei se välttämättä ole toisen aarre, viittaan esimerkiksi tänään näkemääni puhkikuluneeseen t-paitaan. Tavarat järjestyksessä, vaatteet kokojen mukaan tai takit ja paidat omina ryhminään rekillä jne. Ja jos "asiakkaat" sotkevat niin siivoa perästä, ei se niin vaikeata ole. Niin ja se naama pois siltä norsunveeltä, jos sitä menee palvelukirpputorille myymään niin olisi parempi koittaa sitten kanssa myydä.

Eiköhän tässä taas tarpeeksi hetkeksi aikaa. Menen päikkäreille kun poika ja avovaimo jo nukkuvatkin. Josko sitä saisi edes silmät kiinni ennenkuin tuolta nousevat.