sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Japanilaista puupainantaa
Hiihaa, nyt sitten haluan kokeilla vesiväreillä puupainamista Japanilaiseen malliin. Kuva kylläkin olisi jotakin old school -tatuointi aiheista mutta tekniikka kylläkin Japanista. Nyt tarvitsisi vain päättää että tekeekö veitsillä vai kourutaltoilla ja mistä saan helpolla työstettävää mutta silti tarpeeksi jämäkkää materiallia työstettäväksi.
Tuolin uusi look
Tämä tuoli jolla istun, jonka joskus aikoinaan laitoin uusiksi, mutta joka on nyttemmin alkanut olemaan kuvottavan likainen ja kulunut. Aikoinaan laittaessani en ajatellut kankaan valintaa kestävyyden vaan värin ja kuvion mukaan. Lisäksi kankaat on ommeltu kiireellä ja sinnepäin. Lopputulos oli OK, mutta ei missään nimessä loistava. Nyt olisi pienen värin ja tyylin vaihdon aika. Mielessä on tuck-n-roll tyyppinen, keinonahkainen, punainen, rock, ja katu-uskottava muutos. Nyt vain suunnittelemaan ja miettimään.
lauantai 26. helmikuuta 2011
Hiutale joululta
Muistin juuri, että tein tuossa joulun alla lumihiutaleita silkkipaperista. Pakko sanoa heti, että on muuten maailman onnettominta tavaraa jos siitä tarvitsee leikata mitään vähänkään monimutkaista ja monikerroksista.
Ensin tein mallit paksumpaan paperiin, jotta jäljentäminen olisi helpompaa (malli matkittavasi löytyi netistä, mitä sieltä ei löytyisi?). Vapaalla kädellä tehden piirteet vääristyivät aivan liian helpolla.
Malleista jäljennettyäni leikkaus sai alkaa. Alla on kuvat valmiista hiutaleista. Menivät sitten piristämään Star Wars fanin ikkunaa kera pojan joulukortin.
Kaikkea tarvitsee kokeilla, seuraavien kanssa tiedän että paperin täytyy olla hieman kestävämpää, mutta ei ihan A4 painoista.
Ensin tein mallit paksumpaan paperiin, jotta jäljentäminen olisi helpompaa (malli matkittavasi löytyi netistä, mitä sieltä ei löytyisi?). Vapaalla kädellä tehden piirteet vääristyivät aivan liian helpolla.
Malleista jäljennettyäni leikkaus sai alkaa. Alla on kuvat valmiista hiutaleista. Menivät sitten piristämään Star Wars fanin ikkunaa kera pojan joulukortin.
Kaikkea tarvitsee kokeilla, seuraavien kanssa tiedän että paperin täytyy olla hieman kestävämpää, mutta ei ihan A4 painoista.
Amigurumi Totoro
Sain tuossa hieman aloitettua tekemään Totoro nukkea pojalleni, joka on melkoisen iso Totoro fani. En kuitenkaan ole vielä kovin pitkälle ehtinyt tuon kanssa.
Mummonruututorkkupeite on vieläkin kesken, vaikkakin nyt jo mieleni tekee ruveta kokeilemaan toisenlaisella langalla hieman erilaista mummonruutu projektia. Josko nyt kuitenkin vain yksi projekti kerrallaan ja seuraava otetaan keskeneräisistä eikä aloiteta taas uutta.
Aikaa hiljattain säätämiseltä ovat vieneet kirjat. Olen yllättävän nopeaan tahtiin saanut luettua melkoisen ison kirjaläjän.
Päälimmäisenä ajan viejänä tällä hetkellä on koodaus. Jääräpäisyyteni iski ja minun on vain yksinkertaisesti näytettävä kuinka asiat kuuluu tehdä ja koska muutakin tekemistä on töissä täytyy tämä jääräpäisyys hoitaa suurimmaksi osaksi vapaa-ajalla ja öisin. Pohjana minulla oli koodi jota eräs opiskelija teki vuoden. Minulle saapuessaan koodi teki vain osittain sen mitä kuului ja jälki oli melkoisen huolimatonta. Koodin kuuluu olla yksinkertaista, sopivissa paloissa ja siten kaunista ja ymmärrettävää. Tässä koodissa kuitenkin kaikki koodin kauneuden säännöt oli rikottu ja todella pahoin. No minun tehtäväni oli tuota koodia sitten korjailla toimintakuntoiseksi. No eihän tuo nyt niin kauhean hankalaa ollut, mutta koodi oli vieläkin todella alitehoinen ja tulosteet täysin kelvottomia. Tein tulosteiden korjaamiseksi melkein kokonaisen ohjelman ja sain tarvitsemamme tiedot siitä revittyä. Nyttemmin kuitenkin on tullut ilmi että enemmänkin dataa tarvitsisi ja mahdollisesti keräysajoja tarvitsisi uusia jotta näkisimme onko jokin muuttunut. Vanha koodi on kuitenkin auttamattoman hidasta ja kömpelöä ja vaatii todella typeriä esivaatimuksia ja datan jälkikäsittelyä. Ainoa ratkaisu tähän on katsoa kuinka paljon aikaa menisi siihen että itse kirjoittaisi suoraan ohjelman (scripti kokoelman) joka tekisi saman asian mutta oikein ja tehokkaasti. Alkuperäinen arvioni lonkalta oli noin kaksi viikkoa datan keräystä ja käsittelyä. Katsotaan nyt sitten kuinka kauan menee jos aloitan täysin nollista siten kuin kuvittelen että kaiken tulisi mennä. Nyt olen koodissa noin puolessa välissä ja aikaa on mennyt noin 21 tuntia (vertaa alunperäisen tekijän vuoden arkipäiviin). Sinänsä näyttää hyvältä että nopeutta on tullut huomattavasti sillä nyt ohjelmalla menee kymmenisen minuuttia tehdä asiat joihin edellisellä meni tunteja. Kaiken lisäksi haen kaksinkertaisen datan edelliseen verrattuna ja kaksikymmenkertaisen alkuperäiseen verrattuna.
Enköhän tästä taas pääse vauhtiin ja saan tännekin jotakin päivitettyä, eikä uusia kuukausien taukoja synny.
Mummonruututorkkupeite on vieläkin kesken, vaikkakin nyt jo mieleni tekee ruveta kokeilemaan toisenlaisella langalla hieman erilaista mummonruutu projektia. Josko nyt kuitenkin vain yksi projekti kerrallaan ja seuraava otetaan keskeneräisistä eikä aloiteta taas uutta.
Aikaa hiljattain säätämiseltä ovat vieneet kirjat. Olen yllättävän nopeaan tahtiin saanut luettua melkoisen ison kirjaläjän.
Päälimmäisenä ajan viejänä tällä hetkellä on koodaus. Jääräpäisyyteni iski ja minun on vain yksinkertaisesti näytettävä kuinka asiat kuuluu tehdä ja koska muutakin tekemistä on töissä täytyy tämä jääräpäisyys hoitaa suurimmaksi osaksi vapaa-ajalla ja öisin. Pohjana minulla oli koodi jota eräs opiskelija teki vuoden. Minulle saapuessaan koodi teki vain osittain sen mitä kuului ja jälki oli melkoisen huolimatonta. Koodin kuuluu olla yksinkertaista, sopivissa paloissa ja siten kaunista ja ymmärrettävää. Tässä koodissa kuitenkin kaikki koodin kauneuden säännöt oli rikottu ja todella pahoin. No minun tehtäväni oli tuota koodia sitten korjailla toimintakuntoiseksi. No eihän tuo nyt niin kauhean hankalaa ollut, mutta koodi oli vieläkin todella alitehoinen ja tulosteet täysin kelvottomia. Tein tulosteiden korjaamiseksi melkein kokonaisen ohjelman ja sain tarvitsemamme tiedot siitä revittyä. Nyttemmin kuitenkin on tullut ilmi että enemmänkin dataa tarvitsisi ja mahdollisesti keräysajoja tarvitsisi uusia jotta näkisimme onko jokin muuttunut. Vanha koodi on kuitenkin auttamattoman hidasta ja kömpelöä ja vaatii todella typeriä esivaatimuksia ja datan jälkikäsittelyä. Ainoa ratkaisu tähän on katsoa kuinka paljon aikaa menisi siihen että itse kirjoittaisi suoraan ohjelman (scripti kokoelman) joka tekisi saman asian mutta oikein ja tehokkaasti. Alkuperäinen arvioni lonkalta oli noin kaksi viikkoa datan keräystä ja käsittelyä. Katsotaan nyt sitten kuinka kauan menee jos aloitan täysin nollista siten kuin kuvittelen että kaiken tulisi mennä. Nyt olen koodissa noin puolessa välissä ja aikaa on mennyt noin 21 tuntia (vertaa alunperäisen tekijän vuoden arkipäiviin). Sinänsä näyttää hyvältä että nopeutta on tullut huomattavasti sillä nyt ohjelmalla menee kymmenisen minuuttia tehdä asiat joihin edellisellä meni tunteja. Kaiken lisäksi haen kaksinkertaisen datan edelliseen verrattuna ja kaksikymmenkertaisen alkuperäiseen verrattuna.
Enköhän tästä taas pääse vauhtiin ja saan tännekin jotakin päivitettyä, eikä uusia kuukausien taukoja synny.
Timelapse kuvaus
Menin sitten innostumaan ja huomaamaan, että N900 luurilla voi kameraa ohjata scriptaamalla. Lopputuloksena oli mukana kulkeva timelapse koneisto. On muuten hauska laittaa kamera ottamaan kuva kerran minuutissa tuohon ikkunalle päiväksi ja sitten liittää kuvat yhteen videoksi. Lopputulos on melko mielenkiintoinen.
Tästä innostuneena otin vielä Nikonin D60 järjestelmäkameran käsittelyyn ja kokeilin onnistuisiko kyseinen sillä. No hetken tutkiskelun, kokeilemisen ja kiroamisen jälkeen ikkunalla oli kamera jalustalla johdotettuna läppäriin. Linuxille kun löytyi sopiva kirjasto joka onnistui pienellä säätämisellä keskustelemaan kameran kanssa.
Pieni ongelma kuitenkin on akun kestävyys. Ei kauhean kauaa kestä, sillä 457 kuvaa (kerran minuutissa) otettuaan kamera toteaa, että virtaa on niin vähän että kamera ei anna aukaista sulkijaa, koska virta ei välttämättä riitä sitä enään sulkemaan. Ratkaisu tähänkin löytyisi, mutta hintaa sovittimille ja vitalähteille tulisi uutena useamman sata euroa. Ei houkuttele, mutta tarvitsee katsella jos jostain käytettynä löytyisi. Tai edes ylimääräistä akkua (vaikka tuonkin hinta on melkoinen).
Tästä innostuneena otin vielä Nikonin D60 järjestelmäkameran käsittelyyn ja kokeilin onnistuisiko kyseinen sillä. No hetken tutkiskelun, kokeilemisen ja kiroamisen jälkeen ikkunalla oli kamera jalustalla johdotettuna läppäriin. Linuxille kun löytyi sopiva kirjasto joka onnistui pienellä säätämisellä keskustelemaan kameran kanssa.
Pieni ongelma kuitenkin on akun kestävyys. Ei kauhean kauaa kestä, sillä 457 kuvaa (kerran minuutissa) otettuaan kamera toteaa, että virtaa on niin vähän että kamera ei anna aukaista sulkijaa, koska virta ei välttämättä riitä sitä enään sulkemaan. Ratkaisu tähänkin löytyisi, mutta hintaa sovittimille ja vitalähteille tulisi uutena useamman sata euroa. Ei houkuttele, mutta tarvitsee katsella jos jostain käytettynä löytyisi. Tai edes ylimääräistä akkua (vaikka tuonkin hinta on melkoinen).
Karkkiautomaatti
Kanssa eläjän tekemä kahden euron kirpputori löytö. Pakkohan se oli purkaa kun koje näytti olevan jumissa tai muutoin viallinen.
Kuvassa alhaalla näkyy melko yksinkertainen purkkapallon ohjain. Olin melko yllättynyt kuinka yksinkertainen mekanismi tuossa on. Lisäksi huomasin että jos konetta ei "lataa" oikin ensimmäiset muutama kolikkoa menee hukkaan ilman purkkaa, koska yksi kolikko pyörittää koneistoa vain pienen matkan ja huolimattomasti ladattuna nuo ohjaimen ensimmäiset reiät ja kouru ovat tyhjät, joten vasta hetken pyörittyään kone alkaa toimimaan normaalisti.
Itse koneisto on melko näppärä. Keskellä kuvaa on ristiratas joka pyörittää äsken mainittua mekanismia. Kuvassa näkyy syykin toimimattomuuteen, pieni peltinen jousi, joka oli väärässä asennossa.
Yllätys oli myös etä kone on tarkoitettu toiminaan vain viiden sentin kolikoilla. vaikka koloon menee isompiakin. Tämä voi olla alunperäinen syykin tuohon jousen pois paikaltaan oloon.
Ja eikun kasaamaan kun muutaman kolikon kokeilun jälkeen kaikki näytti toimivan.
No onpahan tuo nyt sitten taas toiminnassa, vaikkakin se nyt vain lojuu tuossa hyllyllä. Lisäksi nuo pallerot voisi varmaan vaihtaa uusiin. Ei meinaan ole hajuakaan kauanko ne ovat koneessa lojuneet.
Kuvassa alhaalla näkyy melko yksinkertainen purkkapallon ohjain. Olin melko yllättynyt kuinka yksinkertainen mekanismi tuossa on. Lisäksi huomasin että jos konetta ei "lataa" oikin ensimmäiset muutama kolikkoa menee hukkaan ilman purkkaa, koska yksi kolikko pyörittää koneistoa vain pienen matkan ja huolimattomasti ladattuna nuo ohjaimen ensimmäiset reiät ja kouru ovat tyhjät, joten vasta hetken pyörittyään kone alkaa toimimaan normaalisti.
Itse koneisto on melko näppärä. Keskellä kuvaa on ristiratas joka pyörittää äsken mainittua mekanismia. Kuvassa näkyy syykin toimimattomuuteen, pieni peltinen jousi, joka oli väärässä asennossa.
Yllätys oli myös etä kone on tarkoitettu toiminaan vain viiden sentin kolikoilla. vaikka koloon menee isompiakin. Tämä voi olla alunperäinen syykin tuohon jousen pois paikaltaan oloon.
Ja eikun kasaamaan kun muutaman kolikon kokeilun jälkeen kaikki näytti toimivan.
No onpahan tuo nyt sitten taas toiminnassa, vaikkakin se nyt vain lojuu tuossa hyllyllä. Lisäksi nuo pallerot voisi varmaan vaihtaa uusiin. Ei meinaan ole hajuakaan kauanko ne ovat koneessa lojuneet.
Leluhella
Vaari nykersi pojalle ja pojan serkulle leikkihellat. Helloissa oli valot ja kaikki. Ainut vain kyseinen systeemi oli vedetty suoralla piuhalla pattereista ledeille ja vaikkakin kytkin hellan etulevyssä on melkoisen "nerokas" aiheutuu kyseisestä konfiguraatiosta ongelmia joita nuo ledit eivät kestäneet.
No kaivetaan esiin hiukan vastuksia, piuhaa ja kaikkea sälää uuden valaistuksen tekemiseen. Lisäksi tarvitsi luntata perussähköopin kaavoja uusiksi kun olivat päässeet unohtumaan. Laitoin myös esivastukset, jotka suojaavat ledejä.
Kokoin kaiken pienelle palaselle piirilevyä jossa ledit ovat vastatusten siten että kun tuo punainen ledi on reiässänsä niin sininen osoittaa sisälle ja koko piirilevy pysyy paikalansa tuon punaissen ledin varassa. Lisäsin myös pienen sokerin palan jolla tuon piirilevyn saa irti hellan kiinteämmästä johdotuksesta, jos tarvetta korjaamiseen ilmaantuu.
No kaivetaan esiin hiukan vastuksia, piuhaa ja kaikkea sälää uuden valaistuksen tekemiseen. Lisäksi tarvitsi luntata perussähköopin kaavoja uusiksi kun olivat päässeet unohtumaan. Laitoin myös esivastukset, jotka suojaavat ledejä.
Kokoin kaiken pienelle palaselle piirilevyä jossa ledit ovat vastatusten siten että kun tuo punainen ledi on reiässänsä niin sininen osoittaa sisälle ja koko piirilevy pysyy paikalansa tuon punaissen ledin varassa. Lisäsin myös pienen sokerin palan jolla tuon piirilevyn saa irti hellan kiinteämmästä johdotuksesta, jos tarvetta korjaamiseen ilmaantuu.
Lelupora
No onpas se aika kulunut. Yhdellä kädellä kirjoittelen tytär sylissä, muut ovat ulkona kaupoilla. Aikaa omille harrastuksille kahden lapsen kanssa ei jää paljoakaan. Sekin aika jota jää käsiin menee yleemsä pojan lelujen korjaamiseen. Esimerkkinä sellaisesta on alla oleva pattereilla toimiva porakone. Yksinkertaisen kaunis ratkaisu vaikkakin hemmetin huonosti kasattu.
Kaikki johdotukset on vaihdettu ja kolvattu kiinni kunnolla. Taitaa tuo meidän poika olla melkoisen kovakourainen noiden värkkiensä kanssa, poliisi mondeostakin lähti vilkut ja osa kattoa kävelemään ja kommentti oli "auto rikki, isi korjaa kohta".
Kaikki johdotukset on vaihdettu ja kolvattu kiinni kunnolla. Taitaa tuo meidän poika olla melkoisen kovakourainen noiden värkkiensä kanssa, poliisi mondeostakin lähti vilkut ja osa kattoa kävelemään ja kommentti oli "auto rikki, isi korjaa kohta".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)