Tyynyliina

Sitä aikaa sitten siunaantui melkoisesti kun isovanhemmat hakivat pojan mummulaan lomailemaan ja me pääsimme tänne lomailemaan.  En näemmä osaa enää vain olla paikallani, jotain pitää aina tehdä. Oli se sitten virkkaamista, neulomista, ompelemista, askartelua, piirtämistä tai kirjan lukemista koko ajan olen kuitenkin nykyään tekemässä jotakin. Tein sitten sen eilen suunnittelemani tyynyliinan valmiiksi samoin tein.

Hommasin muuten tuollaisen työkalupakki/lajittelulaatikkoyhdistelmän ompelulaatikokseni. On toiminut melkoisen hyvin ja asiansa hoitanut paremmin kuin kuvittelinkaan. Leikkaan kankaasta ja tukikankaasta sopivat palat ja silitän ne kasaaan. Tämän jälkeen piirrän mallin väärinpäin tuohon tukikankaaseen...

... ja leikkaan osat irti. Tuossa alla olevassa kuvassa on muuten tilkkupahvilaatikkoni, jossa on sisällä kaikenlaisia pieniä tilkkuja joissa osassa on jo tukikankaat silitettynä. Näitä tilkkuja on sitten helppo käyttää uusissa töissä.

Asettelen osat kankaalle ja silitän koko hoidon kiinni. Ei ehkä paras tapa mutta toimiva tiettyyn rajaan asti. Meinaan että noinkin isossa kuvassa kangasta tulee käänneltyä melkoisesti jolloin osa liimauksista meinaa pettää tikattaessa. Tikkauksessakin olen oppinut että unohtaa osan jostain ala-asteen ompelukoneen ajokortin asioista kokonaan niin helpottaa. Meillä ainakin oli ala-asteella mokoma ajokortti joka tarkoitti vain että ilman lankaa ajettiin viivoja pitkin koneella. Toinen minkä olen oppinut on että niitä eri tikkien roikkuvia jämä/irtolankoja kannattaa välillä siivota pois koska ne menevät helpolla solmuun ja konekin niitä tuppaa syömään.

Kun kaikki on ommeltu niin tuo tausta näyttää tältä. Itse asiassa tuo on sen verran hauskan näköinen, että jotakin voisi tehdäkin vain pelkällä tikkauksella.

Kun kaikki on tikattu niin voidaankin ruveta tekemään itse tyynyliinaa, joka tietenkin leikattu jo aikaa sitten valmiiksi pohjaksi tuohon. Tarvitsikohan seuraavaksi kokeilla jotakin jossa kaikki reunat eivät ole mustia. Näihin old school kuviin mustat reunat vain sopivat täydellisesti.

Tuossa se tyyny on sitten paikallansa aikaisemmin korjaillun sohvatuolin päällä. Ihan kiva siitä tuli, vaikkakin taas kerran huomasin että se asia, jonka meinaa olevan helppo tulee yllättämään vaikeudellaan. No vaikeudellaan tai oikeastaan sen vain sössii yleensä. Nytkään en ajatellut tyynyliinan rakennetta yhtään sen tarkemmin ja monta asiaa olisi voinut tehdä erilailla. Pidempi sisätaitto että reuna on jäykempi ja tyyny pysyy paremmin sisällä, Aukko olisi voinut tulla sivuun eikä alle niinkuin nyt. No noi on pieniä asioita ja jos ne häiritsee mua vie tänään niin harsin sen saamarin aukon umpeen. 

Tulin vain tuossa miettineeksi että tuon tyynyliinan kanssa tuli vietettyä aikaa melkoisen paljon. Varmaan kymmenisen tuntia. Jos ajattelee että tuollaisia tekisi myyntiin ja haluaisi itsensä sillä elättää, niin ei taitaisi onnistua. Ensinnäkin, jäljen tulisi parantua huomattavasti. Toiseksi, nopeutta pitäisi olla melkoisesti enemmän. Jos laskee kympin tunti ja materiaalit niin pyöristettynä sadan euron tyynyliina on melkoisen tyyris. Tietenkin tuossa samassa ajassa tekisi montakin noita kun esimerkiksi leikkaisi osia enemmän kuin yhteen kerrallaan ja silittäisi niitä kasaan usean kerralla jne. Eikä siihen tulisi ihan niin paljon suunnitteluun kulutettua aikaa. Kuitenkin tyynyliinalle tulis melkoinen tuotantohinta. No nyt nämä ovat kuitenkin yksittäisiä kivoja pikku projekteja.

Ja uutta pukkaa taidankin tästä mennä piirtämään mallia seuraavalle kokeilulle, josta en vielä tiedä onko se tuleva tyynyliina jollekin toiselle tyynylle (nainen talossa niin noitahan riittää) tai sitten aivan jollekin muulle.