Game of Thrones kökii neljännen kirjan loppupuolella sen verran, että rupesin lukemaan vaihtelun vuoksi muita kirjoja.
Luin kirjan amerikkalaisista tarkka-ampujista Irakissa, Afganistanissa, ym. Minulla on aina ollut omituinen halu tietää asiasta enemmän ja aseiden mekaniikka kiinnostaa aina. Kirjana ei ollut kovin kummoinen ja tulikin mieleeni, että onkohan vain armeijan ja setä Samulin mainoskamppanjan osa. Kävin viikon reissulla jenkeissä ja tulin huomanneeksi, että halusin armeijaan siellä, vaikka tiedostin, että voisin joutua tosi toimiinkin. Jotenkin se mainonta vain oli hoidettu todella onnistuneesti.
Nikolai Lilinin kirjat "Siberian Education" ja sen jatko-osa "Free fall" olivat melkoisen todellisen ja karmivan oloisia kuvauksia monestakin asiasta venäjän syrjäseuduilla ja Tsetsenian sodasta (vai kuinka tsetsenia sitten kirjoitetaan). Jossakin kohdassa kirjoja, kriminaalien kunniakoodit romantisoitiin niin, että ne olivat aivan järkeenkäypiä. Ketään ei vahingoiteta jos ei ole hyvää syytä, mutta syyksi sitten kelpasikin mikä vain.
George Orwell (en sitten tiennyt että tuo ei olekaan kirjailijan oikea nimi) ja Animal Farm. Jollakin tavalla aivan parasta poliittista kirjoitusta mitä olen lukenut. Miehen seuraava kirja 1984 onkin tämän eläinfarmi idean loppuun saattaminen, jonka olen jo aiemmin maininnut hyväksi kirjaksi. Tässä eläinfarmissa kuitenkin oli jotenkin "raikas" ote hommaan, kun ei turhia ajatellut, miten ne eläimet nyt oikeasti sen tuulimyllyn väkersi. Tai että loppua kohden tapahtumia, rupesi tulemaan kiihtyvällä tahdilla, ihan kuin innostus kirjoittaa olisi loppunut, mutta tarina tarvitsi saada loppuun. Toisaalta jos kirja olisi ollut yhtään pidempi olisi lukijalla saattanut loppua mielenkiinto. Tällaisenaan kirja kertoo tarinan ja antaa aihetta ajattelulle.
Nyt työn alla on kirja "the Lost World". AC Doyle on sitten mainio kirjoittaja. Olen kyllä puolueellinen, koska pidän 1910-1930 välin kirjoista. Esimerkiksi, Kuningas Salomonin kaivokset on rautaa (heh, tuli mieleen se vanhempi suomalainen divari tv-sarja jossa oli Heimo Lohtander vai kukas se oli, eikun Oiva Lothander kuului keittiön pöydältä kun kysyin). Näissä miehet ovat rautaa ja laivat puuta ja arvot ja moraali ainakin kyseenalaista näin nykypäivän standardein. Pääasia on kuitenkin, että on viihdyttävää lukea professori Challengerin seikkailuista.
Kaippa noita kirjoja tuolla on hyllyssä muitakin, koska kun saan yhden loppuun, huomaan että kaksi kirjaa ovat ottaneet sen paikan. Loogisesti ajatellen, tuo lukemattomien läjä kasvaa ikuisesti nopeampaa kuin nopeus millä saan niitä luettua. Loputon urakka siis. No, en aio sitä huolehtia, nautin vain hyvistä kirjoista ja toivon, että pääsisin tuon neljännen Game Of Thronesin loppuun, kun kuulemma juttu paranee taas viidennessä.
perjantai 30. joulukuuta 2011
Frivolite
No niin siinä se äijä sitten meni ja haksahti taas omituiseen pitsityyliin, joka sai ainakin paikalliset käsityöliikkeen myyjät ymmälleen. Yhdestä kuitenkin löysin sukkuloita, että voisin aloittaa harjoittelemaan frivoliten tekemistä. Myyjä oli enemmän kuin yllättynyt, että itselleni moisia värkkejä osteskelen. Ei tainnut kuvitella, että 190cm, tatuoidusta, partamurjaanista kuoriutuu pieni karjalaismummo, jonka sormet syyhyää tekemään.
Niin tosiaan ja perkele ja moni muukin kirosana tuli tutuksi. Käpyily (riippuu kaiketi piireistä onko tuo käpy vai sukkula) ei olekaan ihan helppoa. Lanka oli aina solmussa. Tarkoitushan sen on olla solmussa mutta ei noin. Taktinen netin penkominen kuitenkin auttoi ja tajusin, että "flip" tai "pop" puuttuu. Eli kun lanka on pujoteltu, tarvitsee solmu siirtää toiselle langalle. Sitten vielä kun ymmärsin tämän oikein eli löysää etusormella ja kiskaise toisella kädellä niin solmu "hyppää" toiselle langalle. Alla todiste siitä, että ymmärsin tämän.
Mutta tämä tuntui kuitenkin olevan ihan hemmetin hidasta ja epävarmaa toimintaa. Tulin kuitenkin lukeneeksi variaatiosta, jossa ei olekaan käpyä vaan käytetään sen tilalta neulaa. Nyt kun tiesin kuinka langan tulisi kulkea, tiesin heti kuinka neula homma toimii. Kommervenkkejä matkaa kuitenkin toi se, että kyseisiä neuloja ei saa suomesta. No eikun tilailemaan Nottinghamista (roseground.com), kun muissa blogeissa kehuttiin sieltä löytyvän. No eihän ne sieltä jouluksi ehtineet, vaikka olivatkin ihan hemmetin nopeita tilauksen lähettämisessä. Lähetys vahvistus tuli alle kahdessa tunnissa, siitä kun olin tilauksen tehnyt. Sain käsityksen, että yritys on pieni vanhemman naisen ja hänen tyttärensä pitämä. Aivan parasta, mieluummin kannatan pientä kuin jotakin suurta kasvotonta organisaatiota.
Koska neulat eivät ehtineet, etsin ja kaivoin korvikkeita ja onnistuin sellaisenkin keksimään. Virkkauslangalle (en nyt muista justiinsa mille, kotiväki? voin muistaa pieleenkin) sopiva neula löytyi nukkeneulasetistä. Tosin sillä meinasi teloa itsensä, kun teräväkärki raastoi vasemman käden etusormen melkein verille.
Neulalla rupesi sitten syntymään aivan toista tahtia ja ei aikaakaan kun ensimmäinen koe kappale oli valmis.
Alla on kuva valmiista korvakoruista, jonkin vanhan peltisen suklaarasian kannenpäällä. Olivat nuo ainakin pari kertaa todistettavasti jo käytössä. Nyt vain kun keksisi mitä muuta tekniikalla voisi tehdä.
Joulun matkojen jälkeen se Nottinghamin pakettikin odotti kotosalla.
Miksi muuten suomen posti tulostaa postimaksunsa tylsälle valkoiselle tarralle. Englannissa näyttäisi olevan melkoisen hieno pohja mille tulostetaan. Pelkäävätköhän väärentäjiä, että lähetellään omatekoisilla merkeillä. Mitenköhän tuo onnistuisi suomessa, jokainen lasertulostin osaa kopioida tai feikata suomessa käytössä olevan tarran. Kaippa siinä jotakin fiksua tarkistussummaa tai jotakin on. Taidanpa ottaa selvää, ei sillä että saisin ilmaista postitusta, mutta kun rupesi kiinnostamaan.
Paketista sitten löytyi toinen paketti sisältä ja käsinkirjoitettu kuitti. Pakko sanoa, että onpas siisti käsiala.
Paketista sitten löytyi mainos jostakin tapahtumasta, johon en taida varojen puuttessa osallistua, kun ei ole ihan kotikulmilla. Ja tietenkin ne neulat ja sitten vielä se opaskirjanen, joka valotti hieman auki jääneitä kohtia tekniikassa.
Seuraavana päivänä tulin sitten huomanneeksi, että siellä paketin pohjalla on vielä jotakin. Sehän oli kerä lankaa. Kaikin puolin tuo roseground oli mukava yllätys.
Niin tosiaan ja perkele ja moni muukin kirosana tuli tutuksi. Käpyily (riippuu kaiketi piireistä onko tuo käpy vai sukkula) ei olekaan ihan helppoa. Lanka oli aina solmussa. Tarkoitushan sen on olla solmussa mutta ei noin. Taktinen netin penkominen kuitenkin auttoi ja tajusin, että "flip" tai "pop" puuttuu. Eli kun lanka on pujoteltu, tarvitsee solmu siirtää toiselle langalle. Sitten vielä kun ymmärsin tämän oikein eli löysää etusormella ja kiskaise toisella kädellä niin solmu "hyppää" toiselle langalle. Alla todiste siitä, että ymmärsin tämän.
Mutta tämä tuntui kuitenkin olevan ihan hemmetin hidasta ja epävarmaa toimintaa. Tulin kuitenkin lukeneeksi variaatiosta, jossa ei olekaan käpyä vaan käytetään sen tilalta neulaa. Nyt kun tiesin kuinka langan tulisi kulkea, tiesin heti kuinka neula homma toimii. Kommervenkkejä matkaa kuitenkin toi se, että kyseisiä neuloja ei saa suomesta. No eikun tilailemaan Nottinghamista (roseground.com), kun muissa blogeissa kehuttiin sieltä löytyvän. No eihän ne sieltä jouluksi ehtineet, vaikka olivatkin ihan hemmetin nopeita tilauksen lähettämisessä. Lähetys vahvistus tuli alle kahdessa tunnissa, siitä kun olin tilauksen tehnyt. Sain käsityksen, että yritys on pieni vanhemman naisen ja hänen tyttärensä pitämä. Aivan parasta, mieluummin kannatan pientä kuin jotakin suurta kasvotonta organisaatiota.
Koska neulat eivät ehtineet, etsin ja kaivoin korvikkeita ja onnistuin sellaisenkin keksimään. Virkkauslangalle (en nyt muista justiinsa mille, kotiväki? voin muistaa pieleenkin) sopiva neula löytyi nukkeneulasetistä. Tosin sillä meinasi teloa itsensä, kun teräväkärki raastoi vasemman käden etusormen melkein verille.
Neulalla rupesi sitten syntymään aivan toista tahtia ja ei aikaakaan kun ensimmäinen koe kappale oli valmis.
Alla on kuva valmiista korvakoruista, jonkin vanhan peltisen suklaarasian kannenpäällä. Olivat nuo ainakin pari kertaa todistettavasti jo käytössä. Nyt vain kun keksisi mitä muuta tekniikalla voisi tehdä.
Joulun matkojen jälkeen se Nottinghamin pakettikin odotti kotosalla.
Miksi muuten suomen posti tulostaa postimaksunsa tylsälle valkoiselle tarralle. Englannissa näyttäisi olevan melkoisen hieno pohja mille tulostetaan. Pelkäävätköhän väärentäjiä, että lähetellään omatekoisilla merkeillä. Mitenköhän tuo onnistuisi suomessa, jokainen lasertulostin osaa kopioida tai feikata suomessa käytössä olevan tarran. Kaippa siinä jotakin fiksua tarkistussummaa tai jotakin on. Taidanpa ottaa selvää, ei sillä että saisin ilmaista postitusta, mutta kun rupesi kiinnostamaan.
Paketista sitten löytyi toinen paketti sisältä ja käsinkirjoitettu kuitti. Pakko sanoa, että onpas siisti käsiala.
Paketista sitten löytyi mainos jostakin tapahtumasta, johon en taida varojen puuttessa osallistua, kun ei ole ihan kotikulmilla. Ja tietenkin ne neulat ja sitten vielä se opaskirjanen, joka valotti hieman auki jääneitä kohtia tekniikassa.
Seuraavana päivänä tulin sitten huomanneeksi, että siellä paketin pohjalla on vielä jotakin. Sehän oli kerä lankaa. Kaikin puolin tuo roseground oli mukava yllätys.
Valkokirjontaa
Mainitsin tuossa ennen joulua halustani valkokirjailla nenäliinan. No, sain senkin jo aloitettua. Mielipiteeni asiasta on kuitenkin, että laitan tuon neulan mieluummin silmääni kuin jatkan. Ainakaan nyt, katsoo sitten myöhemmin jos palaan asiaan.
Inhottavaa piiperrystä, lanka oli ensin väärää, eikä suostunut yhteistoimintaa, eikä tuo nenän reikä suostu pysymään oikean muotoisena. Tarvitsee varmaan neuloa hämähäkin seitin muotoiset tuet tuohon reikään. Reiät joita olen valkokirjonnassa ennen nähnyt ovat olleet pieniä ja joko neliöitä tai ympyröitä.
Katsotaan nyt mitä tapahtuu, mutta nyt ei ole tuohon paljoakaan innostusta.
Inhottavaa piiperrystä, lanka oli ensin väärää, eikä suostunut yhteistoimintaa, eikä tuo nenän reikä suostu pysymään oikean muotoisena. Tarvitsee varmaan neuloa hämähäkin seitin muotoiset tuet tuohon reikään. Reiät joita olen valkokirjonnassa ennen nähnyt ovat olleet pieniä ja joko neliöitä tai ympyröitä.
Katsotaan nyt mitä tapahtuu, mutta nyt ei ole tuohon paljoakaan innostusta.
Darth
Tulin joskus tuossa aikaisemmin maininneeksi, että olisi hauska tehdä tuollainen pehmojoulukoriste Darth Vader. No tuossa alla se nyt komeilee.
Kiireellä tunnissa parissa värkätty koriste, onnistui tunnistettavasti. Mutta monta asiaa tekisin toisin jos nyt aloittaisin. Kaikenlisäksi sain jostain päähäni, että tuosta tulee mieleen mursu ja ei siinä kaikki. Nyt tuo näyttää minusta Myytinmurtajien Jamie Hynemanilta. No ehkä sitten seuraavalla kerralla tulos on parempi.
Kiireellä tunnissa parissa värkätty koriste, onnistui tunnistettavasti. Mutta monta asiaa tekisin toisin jos nyt aloittaisin. Kaikenlisäksi sain jostain päähäni, että tuosta tulee mieleen mursu ja ei siinä kaikki. Nyt tuo näyttää minusta Myytinmurtajien Jamie Hynemanilta. No ehkä sitten seuraavalla kerralla tulos on parempi.
Konttisukka
Olen enemmänkin virkkaaja, mutta olen ostanut niin monet sukkapuikot ja -langat, että nyt oli pakko aloittaa se sukan kutominen.
Tuonkin alun kyllä jo purin, koska tulin siihen tulokseen, että se on liian kireä. Arvelen pienessä päässäni, että uuden silmukan tekeminen pitäisi olla helppoa, eikä naama irvessä vääntämistä, kun puikko ei mene silmukasta että saisi uuden silmukan aikaan.
No tänä yönä olisi sitten tarkoitus aloittaa uudestaan ja kokeilla miten saisi kätensä tekemään hieman löysempää.
Tuonkin alun kyllä jo purin, koska tulin siihen tulokseen, että se on liian kireä. Arvelen pienessä päässäni, että uuden silmukan tekeminen pitäisi olla helppoa, eikä naama irvessä vääntämistä, kun puikko ei mene silmukasta että saisi uuden silmukan aikaan.
No tänä yönä olisi sitten tarkoitus aloittaa uudestaan ja kokeilla miten saisi kätensä tekemään hieman löysempää.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Frankenhorsie
Heh, avovaimon versio nimestä on mielestäni aika osuva . Alla hieman edistynyt kuva päästä. Saapas nyt nähdä koska tuo tikun nokkaan saadaan sovitettua. Kumminkin huomaan jossakin vaiheessa, että olen unohtanut jotakin olennaista. No siinä tapauksessa tuo saa mafia tyylisesti sitten toimia tyynynä sängyllä. No koitetaan sitä tikkua kuitenkin ensin.
Välineet
Hieman odotuksen makua on ilmassa. Maanantaina tuli ilmoitus tilauksen postituksesta, mutta ainakaan vielä ei ole tullut perille. Tiistaina jos tulevat niin en ehdi hakemaan postist, kun lähdetään lapsien kanssa mummolaan joulun viettoon. Tämäkin väline mysteeri selviää sitten joskus välipäivänä tai kunnes on enemmän aikaa kertoa.
Karkkikallo
Näin matkallani Houston, Texasissa joulukuusikilpailun osanottajat paikallisessa luonnontieteiden museossa. Yhdessä kuusessa oli pehmokarkkikallot koristeena. Lähellä Meksikoa kun tuo paikka on niin vaikutteita tulee sieltä suunnasta paljon. Ratikassakin toinen virallinen on espanja. Mutta se karkkikallo, pakkohan sellainen oli koittaa väkertää tuohon omaankin feikkikuuseen.
Nyt jälkeenpäin katselin, että olisi nuo kuviot olisi ollut parempi merkitä paremmin, eikä vain summanmutikassa merkata. Ja muutenkin jälki olisi voinut olla parempaa. Mutta ihan hauska kokeilu sinänsä. Jostain syystä nyt tekee mieli ommella äkkiä samanlainen Dart Vader pehmokuusenkoriste vai olisiko imperial stormtrooper jouluisampi valkoisessa haarniskassaan. Heh, kuuseen kymmeniä stormtrooppereita ja Darth latvakoristeeksi :) Ei kaikkiin makuihin, mutta keksin ainakin muutaman tyypin joille voisi upota.
Nyt jälkeenpäin katselin, että olisi nuo kuviot olisi ollut parempi merkitä paremmin, eikä vain summanmutikassa merkata. Ja muutenkin jälki olisi voinut olla parempaa. Mutta ihan hauska kokeilu sinänsä. Jostain syystä nyt tekee mieli ommella äkkiä samanlainen Dart Vader pehmokuusenkoriste vai olisiko imperial stormtrooper jouluisampi valkoisessa haarniskassaan. Heh, kuuseen kymmeniä stormtrooppereita ja Darth latvakoristeeksi :) Ei kaikkiin makuihin, mutta keksin ainakin muutaman tyypin joille voisi upota.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Keppihevonen
Onkin jo pidemmän aikaa tehnyt mieli tehdä keppihevonen muksuille. Kaikki materiaalitkin löytyvät tuolta jostakin komeron perukoilta. Nyt sitten vain aikaa jostakin. No hiljaa hyvä tulee.
Leikkelyä, applikointia, suunnittelua sitä mukaa kun tekee. Ei kun puretaan jonkin matkaa, kun ei tullut ajateltua loppuun asti.
Sitten vielä hieman täytettä ja pää rupeaa olemaan sellaisessa kunnossa, että voin ruveta miettimään kuinka tuo kiinnitetään itse keppiin. Pojassa tuo ainakin herätti ihastusta jo tuossa kunnossaan.
Taidan tehdä tuohon vielä frankensteintikkauksen, kun on muutenkin jo hiukan muotopuoli. Hyvä siitä tulee.
Leikkelyä, applikointia, suunnittelua sitä mukaa kun tekee. Ei kun puretaan jonkin matkaa, kun ei tullut ajateltua loppuun asti.
Sitten vielä hieman täytettä ja pää rupeaa olemaan sellaisessa kunnossa, että voin ruveta miettimään kuinka tuo kiinnitetään itse keppiin. Pojassa tuo ainakin herätti ihastusta jo tuossa kunnossaan.
Taidan tehdä tuohon vielä frankensteintikkauksen, kun on muutenkin jo hiukan muotopuoli. Hyvä siitä tulee.
torstai 15. joulukuuta 2011
Niin sitä pitää
Yritin jossakin vaiheessa olla aloittamatta yhtäkään uutta projektia ilman että jokin vanhoista saataisiin päätökseen. No tämä tanopää ei muistanut mokomaa lupaustaan ja aloittaa vaikka mitä. Ainakin keppihevonen, pehmokuusen koriste espanjalaisten karkkikallojen tyyliin on tekeillä. Ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi niin rupesin tekemään käsin nyhertäen tatuointityyppisesti merkattua nenäliinaa frakin taskuun ( Meinaavat laitoksella, että väittelisin kesään mennessä). Eikä siinä vielä kaikki, menin sitten ja tilasin vielä hiukan työvälineitä englannista, kun ei tässä maassa ole tarjolla "erikoisempia" välineitä. Eivät ne kyllä mielestäni ole kovin kummoisia, mutta ei vaan löydy täältä.
Yritän saada purettua tätä projektiruuhkaa tännekin, mutta tässä on kaikkea joulukorteista lähtien tiellä (tiedän olisi pitänyt jo tehdä mutta kai sitä vielä kerkiää).
Yritän saada purettua tätä projektiruuhkaa tännekin, mutta tässä on kaikkea joulukorteista lähtien tiellä (tiedän olisi pitänyt jo tehdä mutta kai sitä vielä kerkiää).
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Projekti
Niin tosiaan, ei niitä uusia projekteja pitänyt aloittaa vai. Nyt sitten kumminkin tulin aloittaakseni uuden projektin. En kerro sen kummempia ihan vielä, koska projekti tulee lahjaksi. Jos se nyt sattuu onnistumaan.
Voileipäkakku
Olen aina halunnut tehdä voileipäkakun, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tehdä sitä. Nyt sattui sitten olemaan tilaisuus ja tarve tehdä sellainen. Sisällä on kinkkua, tuorejuustoja, homejuustoa, paprikaa, ja ananasta. Kostutuskin onnistui erinomaisesti. Olin yllättynyt kuinka paljon leipää ja tuorejuustoja tuohon kakkuun uppoaa. Lopputulos kuitenkin oli ihmisille kelpaava, eikä turhan paljoa jämiä tarvinnut kaappiin jemmata. Hieman vähemmän homejuustoa olisi voinut laittaa, mutta muuten hyvä. Luin jostakin, että per vierasta kohden kakkua tulisi varata sentti tai puolitoista. Olin yllättynyt, kuinka kohdillaan tuo arvio oikeastaan olikaan.
Junakakku
Tästä on näemmä tulossa jonkin sortin tapa tehdä näitä junakakkuja synttäreiksi. No en tehnyt kakkua enkä kiskoja, mutta otin tuntumaa marsipaanin kanssa väkertämiseen. Kyllä tuo nyt junasta menee. Melkoisen tahmeata tavaraa muovattavaksi. Ei minusta ainakaan tule ihan heti "kakkutehtaan" työntekijää.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Kruunu
Näin kaupassa hauskan pehmokruunun, mutta en sitä ruvennut ostamaan. Menin sitten kuitenkin hankkimaan kaikenlaista, mistä sellaisen voisi tehdä.
Leikkaa suunnittele ja leikkaa vähän lisää. Tuo on muuten makuupussin alunen (Halvin ja sopivin solumuovi mitä löysin tähän hätään).
Lisää leikkaamista. Huomasin, että pyöryleikkkurilla leikkaaminen oli helmpompaa kuin saksilla. Huomasin myös että jostakin syystä tuohon loimusamettiin ei tartu mikään liitu tai sellainen. Paras ratkaisu, jonka löysin oli vanha kalvotussi.
Sitten vuorossa oli ompelua ja joustonvaran suunnittelu takaosaan.
Sitten kaikki tuli ommella kasaan.
Rupeaa tuo näyttämään jo kruunulta.
Ainakin kruunun saaja oli kruunuunsa tyytyväinen, kunhan sakaroihin ommeltiin kiinni puukuulia.
Leikkaa suunnittele ja leikkaa vähän lisää. Tuo on muuten makuupussin alunen (Halvin ja sopivin solumuovi mitä löysin tähän hätään).
Lisää leikkaamista. Huomasin, että pyöryleikkkurilla leikkaaminen oli helmpompaa kuin saksilla. Huomasin myös että jostakin syystä tuohon loimusamettiin ei tartu mikään liitu tai sellainen. Paras ratkaisu, jonka löysin oli vanha kalvotussi.
Sitten vuorossa oli ompelua ja joustonvaran suunnittelu takaosaan.
Sitten kaikki tuli ommella kasaan.
Rupeaa tuo näyttämään jo kruunulta.
Ainakin kruunun saaja oli kruunuunsa tyytyväinen, kunhan sakaroihin ommeltiin kiinni puukuulia.
Kahvikassi
Muistin kuin muistinkin, että minullahan on puolivalmiina melkoinen läjä kahvipaketeista tehtyjä "soiroja". Nyt sattui sitten olemaan hieman aikaa ruveta tekemään niistä jotakin. Luin jostakin miten tämä asia tulisi hoitaa ja aloitin tekemään.
Niin siis olin lukenut jotakin jostakin joskus. Ensimmäinen versio muistin varassa meni sitten jokseenkin ihan persiilleen (kuva alla).
Toisella kokeilu kerralla sitten olin hieman paremmin valmistautunut...
... ja heti rupesi syntymään jotakin joka muistuttaa jo koria...
... kyllähän se vain korilta rupeaa näyttämään.
Sen verran työläs tuo oli, että taidan seuraavalla kerralla kokeilla jotakin muuta taktiikkaa.
Niin siis olin lukenut jotakin jostakin joskus. Ensimmäinen versio muistin varassa meni sitten jokseenkin ihan persiilleen (kuva alla).
Toisella kokeilu kerralla sitten olin hieman paremmin valmistautunut...
... ja heti rupesi syntymään jotakin joka muistuttaa jo koria...
... kyllähän se vain korilta rupeaa näyttämään.
Sen verran työläs tuo oli, että taidan seuraavalla kerralla kokeilla jotakin muuta taktiikkaa.
Tuoli
En nyt muista onko tästä tuolista ollut täällä aiemmin puhetta, mutta oli ajankohtaista uusia päällysteet ja näemmä pehmikkeetkin, kun näemmä olivat ihan lässähtäneet.
No etolasta saa vaahtomuovia ihan tarpeeksi paljon. Vaahtomuovit tarvitsi leikata ja liimata kasaan. Painoiksi liimauksen ajaksi kelpasikin sitten, mikä tahansa, joka sattui juuri sillä hetkellä olemaan käsillä (joitakin lehtiä, leikkipiano, poliisi Mondeo, jne.).
Pakkohan pääliseksi tuleva keinonahka oli naulattava. No, tottakai. Vaikkakin naulat jäävät alapuolelle siten, että niitä ei kukaan näe.
Hieman tuo päälinen jäi lerpattamaan, kun en ottanut huomioon, että tuo runko painaa tuota selkänojaa hieman enemmän kaarelle kuin silloin kun se on pöydällä itsekseen.
Kuvia välistä ei ole, mutta uskokaa minua, niissä ei ole mitään mielenkiintoista. Seuraava kuva onkin sitten valmiista tuolista. Jotenkin outoa yrittää istua tuolissa, kun pehmusteet tekevät tehtävänsä.
No, ei tuo ole aivan täydellinen, mutta saa kelvata siihen asti kunnes tuo keinonahka leviää. Luulisin että keinonahan kestävyys hakkaa tuolin päälysteenä aiemmin olleen verhokankaan kestävyyden.
No etolasta saa vaahtomuovia ihan tarpeeksi paljon. Vaahtomuovit tarvitsi leikata ja liimata kasaan. Painoiksi liimauksen ajaksi kelpasikin sitten, mikä tahansa, joka sattui juuri sillä hetkellä olemaan käsillä (joitakin lehtiä, leikkipiano, poliisi Mondeo, jne.).
Pakkohan pääliseksi tuleva keinonahka oli naulattava. No, tottakai. Vaikkakin naulat jäävät alapuolelle siten, että niitä ei kukaan näe.
Hieman tuo päälinen jäi lerpattamaan, kun en ottanut huomioon, että tuo runko painaa tuota selkänojaa hieman enemmän kaarelle kuin silloin kun se on pöydällä itsekseen.
Kuvia välistä ei ole, mutta uskokaa minua, niissä ei ole mitään mielenkiintoista. Seuraava kuva onkin sitten valmiista tuolista. Jotenkin outoa yrittää istua tuolissa, kun pehmusteet tekevät tehtävänsä.
No, ei tuo ole aivan täydellinen, mutta saa kelvata siihen asti kunnes tuo keinonahka leviää. Luulisin että keinonahan kestävyys hakkaa tuolin päälysteenä aiemmin olleen verhokankaan kestävyyden.
Tähti
Näin joulun alla onkin sitten aika kokeilla kaikenlaisia jouluun sopivien koristeiden valmistamista. Neljä sakarainen tähti on melkoisen helppo keksiä.
Mutta mitenkäs sitten on viiden sakaran tähden laita?
v
Mutta mitenkäs sitten on viiden sakaran tähden laita?
Auringonlaskun kuvaaminen
Tuossa eilen iltana katselimme tuonne taivaalle ja tuli mieleen, kokeilla kaikkien talon kamerojen kykyjä samalla kertaa.
Kaikki kuvat on otettu täydellä automatiikalla, ainoastaan salamat on kytketty pois päältä sotkemasta. Ensimmäinen kuva on otettu Nikonin D60 järkkärillä (ihan peruskitin linssi).
Toinen kuva on otettu Panasonicin DMC-LS60 pokkarilla.
Kolmas kuva on Nokian E7-00 luuri, jossa on yllättävän hyvä kamera yritysluuriksi.
Viimeinen onkin sitten Applen iPhone 4, jonka kamera on korkeintaan siedettävä.
Okei nuo kaksi viimeistä eivät olleet pääasiallisesti kameroita, enkä oikein tiedä ketä tämä kiinnostaa, mutta kivoja kuvia.
Kaikki kuvat on otettu täydellä automatiikalla, ainoastaan salamat on kytketty pois päältä sotkemasta. Ensimmäinen kuva on otettu Nikonin D60 järkkärillä (ihan peruskitin linssi).
Toinen kuva on otettu Panasonicin DMC-LS60 pokkarilla.
Kolmas kuva on Nokian E7-00 luuri, jossa on yllättävän hyvä kamera yritysluuriksi.
Viimeinen onkin sitten Applen iPhone 4, jonka kamera on korkeintaan siedettävä.
Okei nuo kaksi viimeistä eivät olleet pääasiallisesti kameroita, enkä oikein tiedä ketä tämä kiinnostaa, mutta kivoja kuvia.
torstai 27. lokakuuta 2011
Riikinkukko
Jossakin blogissa oli kuva riikinkukkotutusta naamiaisasuna. Nythän onkin sopivasti Halloween ja muksujen leikkikentän kerhotiloissa on juhlat, joten ei kun töihin. Kierros Tiimarissa ja kangaskaupassa tuotti kasan materiaalia pöydälle. Sitten vain yömyöhään leikkaamaan ja ompelemaan ja liimaamaan. Sitten leikkaamaan ja solmimaan tylliä ja yhdistelemään kaikki yhteen. Sitten sovittamaan päälle. Eiköhän tuolla nyt yhdet naamiaiset selviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)