Kirjoista

Game of Thrones kökii neljännen kirjan loppupuolella sen verran, että rupesin lukemaan vaihtelun vuoksi muita kirjoja.

Luin kirjan amerikkalaisista tarkka-ampujista Irakissa, Afganistanissa, ym. Minulla on aina ollut omituinen halu tietää asiasta enemmän ja aseiden mekaniikka kiinnostaa aina. Kirjana ei ollut kovin kummoinen ja tulikin mieleeni, että onkohan vain armeijan ja setä Samulin mainoskamppanjan osa. Kävin viikon reissulla jenkeissä ja tulin huomanneeksi, että halusin armeijaan siellä, vaikka tiedostin, että voisin joutua tosi toimiinkin. Jotenkin se mainonta vain oli hoidettu todella onnistuneesti.

Nikolai Lilinin kirjat "Siberian Education" ja sen jatko-osa "Free fall" olivat melkoisen todellisen ja karmivan oloisia kuvauksia monestakin asiasta venäjän syrjäseuduilla ja Tsetsenian sodasta (vai kuinka tsetsenia sitten kirjoitetaan). Jossakin kohdassa kirjoja, kriminaalien kunniakoodit romantisoitiin niin, että ne olivat aivan järkeenkäypiä. Ketään ei vahingoiteta jos ei ole hyvää syytä, mutta syyksi sitten kelpasikin mikä vain.

George Orwell (en sitten tiennyt että tuo ei olekaan kirjailijan oikea nimi) ja Animal Farm. Jollakin tavalla aivan parasta poliittista kirjoitusta mitä olen lukenut. Miehen seuraava kirja 1984 onkin tämän eläinfarmi idean loppuun saattaminen, jonka olen jo aiemmin maininnut hyväksi kirjaksi. Tässä eläinfarmissa kuitenkin oli jotenkin "raikas" ote hommaan, kun ei turhia ajatellut, miten ne eläimet nyt oikeasti sen tuulimyllyn väkersi. Tai että loppua kohden tapahtumia, rupesi tulemaan kiihtyvällä tahdilla, ihan kuin innostus kirjoittaa olisi loppunut, mutta tarina tarvitsi saada loppuun. Toisaalta jos kirja olisi ollut yhtään pidempi olisi lukijalla saattanut loppua mielenkiinto. Tällaisenaan kirja kertoo tarinan ja antaa aihetta ajattelulle.

Nyt työn alla on kirja "the Lost World". AC Doyle on sitten mainio kirjoittaja. Olen kyllä puolueellinen, koska pidän 1910-1930 välin kirjoista. Esimerkiksi, Kuningas Salomonin kaivokset on rautaa (heh, tuli mieleen se vanhempi suomalainen divari tv-sarja jossa oli Heimo Lohtander vai kukas se oli, eikun Oiva Lothander kuului keittiön pöydältä kun kysyin). Näissä miehet ovat rautaa ja laivat puuta ja arvot ja moraali ainakin kyseenalaista näin nykypäivän standardein. Pääasia on kuitenkin, että on viihdyttävää lukea professori Challengerin seikkailuista.

Kaippa noita kirjoja tuolla on hyllyssä muitakin, koska kun saan yhden loppuun, huomaan että kaksi kirjaa ovat ottaneet sen paikan. Loogisesti ajatellen, tuo lukemattomien läjä kasvaa ikuisesti nopeampaa kuin nopeus millä saan niitä luettua. Loputon urakka siis. No, en aio sitä huolehtia, nautin vain hyvistä kirjoista ja toivon, että pääsisin tuon neljännen Game Of Thronesin loppuun, kun kuulemma juttu paranee taas viidennessä.