Frivolite

No niin siinä se äijä sitten meni ja haksahti taas omituiseen pitsityyliin, joka sai ainakin paikalliset käsityöliikkeen myyjät ymmälleen. Yhdestä kuitenkin löysin sukkuloita, että voisin aloittaa harjoittelemaan frivoliten tekemistä. Myyjä oli enemmän kuin yllättynyt, että itselleni moisia värkkejä osteskelen. Ei tainnut kuvitella, että 190cm, tatuoidusta, partamurjaanista kuoriutuu pieni karjalaismummo, jonka sormet syyhyää tekemään.

Niin tosiaan ja perkele ja moni muukin kirosana tuli tutuksi. Käpyily (riippuu kaiketi piireistä onko tuo käpy vai sukkula) ei olekaan ihan helppoa. Lanka oli aina solmussa. Tarkoitushan sen on olla solmussa mutta ei noin. Taktinen netin penkominen kuitenkin auttoi ja tajusin, että "flip" tai "pop" puuttuu. Eli kun lanka on pujoteltu, tarvitsee solmu siirtää toiselle langalle. Sitten vielä kun ymmärsin tämän oikein eli löysää etusormella ja kiskaise toisella kädellä niin solmu "hyppää" toiselle langalle. Alla todiste siitä, että ymmärsin tämän.

Mutta tämä tuntui kuitenkin olevan ihan hemmetin hidasta ja epävarmaa toimintaa. Tulin kuitenkin lukeneeksi variaatiosta, jossa ei olekaan käpyä vaan käytetään sen tilalta neulaa. Nyt kun tiesin kuinka langan tulisi kulkea, tiesin heti kuinka neula homma toimii. Kommervenkkejä matkaa kuitenkin toi se, että kyseisiä neuloja ei saa suomesta. No eikun tilailemaan Nottinghamista (roseground.com), kun muissa blogeissa kehuttiin sieltä löytyvän. No eihän ne sieltä jouluksi ehtineet, vaikka olivatkin ihan hemmetin nopeita tilauksen lähettämisessä. Lähetys vahvistus tuli alle kahdessa tunnissa, siitä kun olin tilauksen tehnyt. Sain käsityksen, että yritys on pieni vanhemman naisen ja hänen tyttärensä pitämä. Aivan parasta, mieluummin kannatan pientä kuin jotakin suurta kasvotonta organisaatiota.

Koska neulat eivät ehtineet, etsin ja kaivoin korvikkeita ja onnistuin sellaisenkin keksimään. Virkkauslangalle (en nyt muista justiinsa mille, kotiväki? voin muistaa pieleenkin) sopiva neula löytyi nukkeneulasetistä. Tosin sillä meinasi teloa itsensä, kun teräväkärki raastoi vasemman käden etusormen melkein verille.

Neulalla rupesi sitten syntymään aivan toista tahtia ja ei aikaakaan kun ensimmäinen koe kappale oli valmis.

Alla on kuva valmiista korvakoruista, jonkin vanhan peltisen suklaarasian kannenpäällä. Olivat nuo ainakin pari kertaa todistettavasti jo käytössä. Nyt vain kun keksisi mitä muuta tekniikalla voisi tehdä.

Joulun matkojen jälkeen se Nottinghamin pakettikin odotti kotosalla.

Miksi muuten suomen posti tulostaa postimaksunsa tylsälle valkoiselle tarralle. Englannissa näyttäisi olevan melkoisen hieno pohja mille tulostetaan. Pelkäävätköhän väärentäjiä, että lähetellään omatekoisilla merkeillä. Mitenköhän tuo onnistuisi suomessa, jokainen lasertulostin osaa kopioida tai feikata suomessa käytössä olevan tarran. Kaippa siinä jotakin fiksua tarkistussummaa tai jotakin on. Taidanpa ottaa selvää, ei sillä että saisin ilmaista postitusta, mutta kun rupesi kiinnostamaan.

Paketista sitten löytyi toinen paketti sisältä ja käsinkirjoitettu kuitti. Pakko sanoa, että onpas siisti käsiala.

Paketista sitten löytyi mainos jostakin tapahtumasta, johon en taida varojen puuttessa osallistua, kun ei ole ihan kotikulmilla. Ja tietenkin ne neulat ja sitten vielä se opaskirjanen, joka valotti hieman auki jääneitä kohtia tekniikassa.

Seuraavana päivänä tulin sitten huomanneeksi, että siellä paketin pohjalla on vielä jotakin. Sehän oli kerä lankaa. Kaikin puolin tuo roseground oli mukava yllätys.