Tulipa taas luettua yksi kirja

Graffin: Anarchy Evolution... jotenkin pettynyt olo mutta myös jotenkin positiivinen. Kirja ei ollut ihan sitä mitä odotin. Kirja oli hyvin yleismalkainen omaelämänkerta Graffinista, jonka väliin oli liimattu evoluutio tarinaa. Graffinin kannalta oli huonoa, että kirjan paras ja mieleenpainuvin asia oli viittaus Dawkinssin tekemään huomioon. Ehkä asiaan tekee paljon se että odotin paljon HC:mpaa evoluutio kerrontaa ja kirja oli selkeästi suunnattu kaikelle kansalla (josta näemmä nyt sitten irtisanoudun - taas kerran).

Mielenkiintoista on huomata, että kaikki asiat etenevät jotenkin omalla painollaan. Mummonruudut ovat nyt kovasti tuloillaan. Enään 86 ruutua jäljellä. Arvioin tuossa että peiton kooksi tulee noin 1,3m x 2,3m eli melkoinen.

Irkkutyynyliina olisi jo mielessä, mutta enköhän malta vielä odottaa. Noita keskeneräisiäkin töitä kun olisi vielä laatikoissakin odottamassa. Kahvikassikin odottaisi punomistaan.

Mummonruutu

Sairasloma on ohi joten virkkaustahti hiljenee reippasti. Vielä olisi tarvetta noin 95:delle koko mustalle ruudulle. Tulin vain tuossa katsoneeksi lankavarastoon ja huomanneeksi, että mustaa lankaa ei olekaan enää niin paljoa. Pikainen puntarointi ja laskenta. Kerällä on 50 grammaa ja 10 ruutua vie 55 grammaa. Eli ruutuihin menee kymmenisen kerää ja sitten vielä tarvitsisi koota koko hoito ja reunat virkata. Uusinta tarkistus varastosta ja vajaa seitsemän kerää jäljellä. Eli lisää tarvitaan, mutta paljonko? Ainakin kolme on varmaa, mutta paljonko kasaaminen ja reunat vievät. Peitolla kun on kokoa melkoisesti. Arvioisin äkkiseltään puolisen kiloa vielä lisää. Lanka on onnesta sellaista, että siitä voisi jotakin muutakin tehdä jossakin vaiheessa, joten taidan kilon käydä hamstraamassa. Täytyy vain toivoa, että samaa lankaa on koska olen jo kertaalleen joutunut vaihtamaan merkkiä ja hieman koostumustakin, koska lanka jolla aloitin poistui myynnistä. Toivotaan nyt että niin ei käy. Edellisellä kerralla vaihto oli helpohko, koska kyseessä oli eri väri, nyt vaihto tulisi värin sisällä.

Loppu tässäkin projektissa kuitenkin häämöttää. Kokonaiset 350 ruutua tarvitaan ja reunat. Valmiina on jo 250 ruutua, joten loppua kohden ollaan menossa.

Ruutuja pitkästä aikaa

Jonkin aikaa on ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi ehdin tänne päivittää että jotakin olisi tällä rintamalla tapahtunut. Melkein rupesin vetämään hernettä nenään ruutujen kanssa. Jotenkin vain kyllästytti kaikki ruutuihin liittyen.

Tuosta kuvasta ei mielestäni saa oikeata kuvaa siitä, kuinka paljon noita ruutuja oikeasti on tuossa. Mutta voin sanoa että tarpeeksi tai ainakin kyllästymiseen asti.

Lääkehuuruissa saa aikaiseksi mitä vain. On melko hauskaa kun kädet tuntuvat tekevän asiat pienellä viiveellä. No nyt olisi sitten tuo laatikollinen pääteltävänä. Onnesta ainoastaan mustat tarvitsee päätellä koska muut olen siistinyt jo aiemmin.

Seuraavaksi sitten olisi laskujen mukaan noin 150 kokonaan mustaa ruutua otettava työn alle. Niistä on sitten tulossa reunat noille päättelemättömille ruuduille.

Kahvipakettikassi

Nyt sitten olisi tuo urakka ompelemisen kanssa tehtynä. Nyt vain tarvitsisi jossakin vaiheessa ruveta punomaan. Kaikki täytyy ottaa irti siitä että toinen muksuista on mummolassa. Itsellä kylläkin on pää täynnä lääkkeitä. Lääkäri totesi työkyvyttömyyden syyksi märkivän korvatulehduksen ja keuhkoputkien tulehduksen, joten mitä sitä voisikaan tehdä kuin käsitöitä lääkehuuruissa, kun ei töihinkään saa mennä.

Matto

Näin TAIKin myyjäisissä virkattuja mattoja ja muistin että jossakin lehdessäkin oli jokin uusi ohje virkatulle matolle. Ohje on sinänsä hauska koska se antaa helpon mahdollisuuden lisätä maton kokoa. Eihän tuota ohjeessa mainita, mutta valmista mattoa katsomalla sen huomaa helpolla (ohjeestakin sen kyllä huomasi, koska kierroksissa oli kerrattu edellisten kierrosten yhdistelmiä). Jos matosta tekisi isomman tarvitsisi siis vain toistaa tuota "reikäisten" kohtien väliä.

Satuin vielä sopivasti sairastumaan flunssaan, joka levisi sitten korvatulehdukseksi (joka ei ollutkaan enään kivaa), joten onnistuin istumaan jonkin aikaa sohvalla virkkaamassa. Tämä taisi olla ensimmäinen kerralla valmiiksi tehty työ. Onhan tuolla yksi kude vielä päättelemättä, mutta lasken sen valmiiksi kun matto on jo lattialla toimittamassa virkaansa.

Matolla on kokoa noin 94 cm. Kuteet (3 cm trikoo) maksoivat noin kympin. Työaikaa meni ehkä viitisen tuntia (harmi etten pitänyt tarkempaa kirjaa). Matosta joutui myyjäisissä maksamaan muistaakseni 45 euroa. Yllättävää, tuolla pääsee noin seitsemän euron tuntipalkkaan. Eli jos olisin hieman nopeampi virkkaaja ja ostaisin kuteita isommissa erissä halvemmalla, voisi tuon tuntipalkka laskelman saada kannattavaksikin. Eikä tuo hinta tuntunut minusta mitenkään liikaa pyydetyltä. Pitäisiköhän sitä ruveta tehtailemaan mattoja ja mennä myymään jokaisiin myyjäisiin joita vain keksii.

Huomasin myös että valkoisen maton kanssa huomaa lattian likaisuuden melko nopeasti. Pesen lattian kerran viikossa ja silti tuohonkin mattoon tuli jo selkeää likaa lattiasta. Ilmanvaihtoräppänöissä on suodattimet, mutta näin kesä aikaan on on pidettävä ikkunoita auki ja katupöly näyttää tulevan melko tehokkaasti sisään. 

Kirjoista

Tämä ei taida liittyä askarteluun ja näpräämiseen sitten mitenkään, mutta olen lukenut hiljattain melkoisen paljon. Jonkin verran sanottavaakin on jäänyt mieleen.

Jäähyväiset aseille tuntui koko lukemisen ajan jonnin joutavalta kioskiromaanilta. Lukemisen ajan vain mietti, että miksi luen tätä, miksi tätä pidetään kirjallisena mestariteoksena, mutta loppu muutti tilanteen. Myöhemmin  asiaa pohdittuani muistin Kalin laulu kirjan, jossa oli samankaltainen draaman kaari. Onkohan Simmons saanut ideoita Hemingwaylta? Vielä kuitenkin mietin mitä Hemingway mahtoi oikeasti haluta sanoa kirjallansa.

Nenäpäivä :( tämä kirja ei vain ole minua varten. Kielellisesti todella ärsyttävä. Toisaalta tädin sekava mielentila välittyi kerronnan kaaoksessa. Toisaalta lopetuksessa oli jotakin hieman erilaista. Aiheutti jonkin verran myötähäpeää lukiessa. MUTTA millä meriitillä tällainen kirja Finlandian saa, ei voi kuin ihmetellä.

Pentti Saarikosken raiskaama kirja Sieppari ruispellossa. Kuulin että uusi käännös olisi parempi, hinku olisi lukea suoraan englanniksi niin tietäisi mitä Salinger itse on kirjoittanut. Saarikoski aiheutti aina vain pahentuvan (jo ennestään huono luottamus) luottamuspulan kääntäjien ammattitaitoon. Kirja kertoo nuoruuden angstista ja kuulumattomuudesta jne. Jotenkin minulle vain tuli mieleen että oliko päähenkilöllä ADHD jota ei oltu diagnosoitu. Keskustellessani kirjasta uudemman käännöksen lukijan kanssa, huomasimme meillä olevan todella erilaiset käsitykset tapahtumista. Tämä vain tukee ajatusta siitä että kirja tulisi lukea alkuperäisessä muodossaan.

Saattaapi olla että tulen jatkossakin kirjoittamaan lukemistani kirjoista. Katsotaan nyt kuinka jaksan.

Sen nyt kuitenkin taidan käsitöistä kirjoittaa, että olen aloittanut uuden mattoprojektin, tyynynpäälinen irlantilaisvirkkauksella on alkanut, pöllöpipo on edennyt hieman, vankilaprojekti on edennyt ja kaiken lisäksi tuck-n-roll tyyppinen tuoli projekti on ainakin materiaalien osalta alkanut.