Tämä ei taida liittyä askarteluun ja näpräämiseen sitten mitenkään, mutta olen lukenut hiljattain melkoisen paljon. Jonkin verran sanottavaakin on jäänyt mieleen.
Jäähyväiset aseille tuntui koko lukemisen ajan jonnin joutavalta kioskiromaanilta. Lukemisen ajan vain mietti, että miksi luen tätä, miksi tätä pidetään kirjallisena mestariteoksena, mutta loppu muutti tilanteen. Myöhemmin asiaa pohdittuani muistin Kalin laulu kirjan, jossa oli samankaltainen draaman kaari. Onkohan Simmons saanut ideoita Hemingwaylta? Vielä kuitenkin mietin mitä Hemingway mahtoi oikeasti haluta sanoa kirjallansa.
Nenäpäivä :( tämä kirja ei vain ole minua varten. Kielellisesti todella ärsyttävä. Toisaalta tädin sekava mielentila välittyi kerronnan kaaoksessa. Toisaalta lopetuksessa oli jotakin hieman erilaista. Aiheutti jonkin verran myötähäpeää lukiessa. MUTTA millä meriitillä tällainen kirja Finlandian saa, ei voi kuin ihmetellä.
Pentti Saarikosken raiskaama kirja Sieppari ruispellossa. Kuulin että uusi käännös olisi parempi, hinku olisi lukea suoraan englanniksi niin tietäisi mitä Salinger itse on kirjoittanut. Saarikoski aiheutti aina vain pahentuvan (jo ennestään huono luottamus) luottamuspulan kääntäjien ammattitaitoon. Kirja kertoo nuoruuden angstista ja kuulumattomuudesta jne. Jotenkin minulle vain tuli mieleen että oliko päähenkilöllä ADHD jota ei oltu diagnosoitu. Keskustellessani kirjasta uudemman käännöksen lukijan kanssa, huomasimme meillä olevan todella erilaiset käsitykset tapahtumista. Tämä vain tukee ajatusta siitä että kirja tulisi lukea alkuperäisessä muodossaan.
Saattaapi olla että tulen jatkossakin kirjoittamaan lukemistani kirjoista. Katsotaan nyt kuinka jaksan.
Sen nyt kuitenkin taidan käsitöistä kirjoittaa, että olen aloittanut uuden mattoprojektin, tyynynpäälinen irlantilaisvirkkauksella on alkanut, pöllöpipo on edennyt hieman, vankilaprojekti on edennyt ja kaiken lisäksi tuck-n-roll tyyppinen tuoli projekti on ainakin materiaalien osalta alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti