Hyllyn maalaus

Kyllästyimme katselemaan tuota keittiön nurkassa lojuvaa hyllyä joka sisälsi kaikkea tietokoneesta (testikone) mikroaaltouuniin. Ja kaikkea käsitöissä tarvittavaan.

Eli eräänä myöhäisenä iltana kaikki kamat pois hyllystä.

Ja keittiön pöydälle...

Se yö myöhä selittynee sillä että jos talossa pyörii alle vuoden ja hieman alle kolmivuotias lapsi, niin en voi tehdä tätä keskellä päivää. Pöydältä olisi varmasti kadonnut puolet kamoista leikkeihin.

Ja toistaiseksi, maali oli vesiohenteista, mutta silti takertui käsiini useaksi päiväksi, niin millaista kivaa se olisi sitten ollut pestä lapsista.

Maali oli ällistyttävän nopeata kuivumaan, joten kamat sai nostettua takaisin hyllyyn aikaisin aamulla. Lopputulos on välttävä maalaus (hämärässä maalattu), mutta ei ärsytä silmää lähellekkään niin paljon kuin se vihreä versio. Huomannette myös, että siirsin tietokoneen tuosta telkkarin taakse. Ja kaapeloin sen telkkuun kiinni, jotta jos vaikka joskus innostaisi voisi pelailla vaikka WoWia 32 tuumaisella näytöllä. Hieman jo kokeilleena voin sanoa, että oli aika hauskaa. Joitakin laatikoita vaihtelin myös, jotta yleisilme ollisi mahdollisimman rauhallinen.

Maton pesu

Matolla kävi hieman vahinko jos toinenkin ja se oli sitten syytä pestä.

En ole koskaan ennen pessyt kuteista virkattua mattoa. Ainahan virkatut työt tulisi kastella ja pingottaa muotoonsa, mutta tuo on nyt vain ollut niin iso ja painava, etten ole saanut aikaiseksi. Konekin kesti maton vaikka hiukan epäilin. Matto ei paina kuin reilu kolmekiloa, mutta on sen verran iso kokoinen. Koneella kun on ollut vielä tapana lopettaa linkoaminen, jos sisältö on epätasapainossa rummussa linkouksen aikana.

Mutta hyvinhän tuo käyttäytyi, niin kone kuin mattokin. Jopa käsiala tasoittui hieman pesun yhteydessä ja matto näyttää siten siistimmältä.

Ruutujen yhdistelyä

Kyllähän tuokin etenee, mutta hitaahkosti. Eli noin rivi per päivä tahtia ja kun rivejä on 24 niin tämä nyt sitten taas kestää. Sitten on vielä rivien yhdistäminen ja reunat. Työtä hidastavat: työ, muksut ja uusi tatuointi. Töissä tarvitsee käydä ja töitäkin tehdä eipä siitä sen kummempaa. Muksut haluavat huomiota ja langat ja ruudut tuntuvat olevan kiinnostavia. Uusi tatuointi, ainakin vielä, aristaa ja aiheuttaa hankalan työasennon. Tekosyitä, tekosyitä, lopetetaan nukkuminen, siitä saa jokusen tunnin lisää aikaa harrastaa. Ainut vain, että pojan nukuttamisen jälkeen, iltasadut ovat tehonneet minuun paremmin kuin poikaan, joten harrastaminen ei käy mielessä useinkaan iltaisin. Joten yritän edes sitten lukea iltaisin. Vaikka tälläkin saralla työmaa on melkoinen. Rupeaa tulemaan stressi hieman kaikesta. Jokohan tarvitsisi itseni kanssa sopia, että nämä extra curriculumit edistyvät omaan tahtiinsa enkä ota asiasta huolta itselleni.

Muutoksia

Kyllästyin edelliseen ulkoasuun, joten menin sitten ja vaihdoin sen. Eipä sen kummempia. Menen yhdistelemään mummonruutuja ja nukuttamaan pienempää muksua päiväunille.

Valokuvat

Vihdoinkin tämä pitkäkestoinen projekti on saatettu loppuun.

Sain kuin sainkin liimattua kaikki vanhat kuvat yhteen isoon kansioon talteen. En voinut mitenkään kuvitella että tässä menisi näin kauan ja näin monta liimatuubia. Tätä ennen kuvat olivat lojuneet tuossa vanhassa Veikkauksen laatikossa. Mummoni oli veikkauksen asiamies aikanansa ja hänen jäämistöstään otin tuon laatikon joskus talteen. Kuvatkin on otettu jemmaan kuolinpesien siivouksissa, joissa ne olisivat menneet hukkaan. Kansiossa on kuvia niin isän kuin äidinkin puolelta. Nyt olen jälkikäteen yrittänyt kysellä ja saada tietoa siitä, ketä noissa kuvissa on. Joitakin olen jo selvittänyt, mutta kaikki isovanhemmat ovat jo kuolleet, joten suurin osa jää todennäköisesti selvittämättä.

Ruutujen yhdistely

Olen jo aloittanut ensimmäisen rivin ruutujen yhdistelyn ja ehtinyt kirota sitä, että minkä vuoksi olen valinnut ohuen mustan langan reunaksi. Vielä kun käsialani on kireääkin kireämpi. Yritä siinä nyt sitten löytää silmukkaa ja saada eri kireyksiset ruudut sopimaan keskenään. Muutaman ruudun jälkeen rupesi jo helpottamaan, mutta silti. Noita ruutuja on kuitenkin yli kolmesataa. Minkähänlainen homma sitten on reunojen virkkaus kun käsissä on kaksi metriä kertaa puoltoista peittoa.

Kvanttivaras

Jahas ja tämä Hannu Rajaniemen Kvanttivaras on nyt sitten se Strossin kehuma hyvä Sci-Fi esikoinen. Idea on ihan hauska mutta on heppoinen monissa kohdin. Kielen käyttö oli jotakin outoam ei ainakaan minun makuuni. Paikka paikoin kirja oli lähes hyvin hankala ymmärtää. Luin kirjan englanniksi koska se oli kirjoitettu englanniksi. Vilkaisin kyllä suomennettua versiota, mutta se vaikutti vielä kummemmalta.

Suuren osan lukunautinnosta vei uusien sanojen arvuuttelu. Nyt en tarkoita englantia vaan kirjailijan keksimiä sanoja ja asioita joita käytettiin sen kummemmin selittämättä niitä ja joiden tarkoitus aukeni täysin vasta sata sivua myöhemmin.

Pidin jaetuista muisteista ja yksityisyyssumusta. Koko ajatus laulamalla avaruusalusten valmistaminen toi mieleen kovasti Kalevalan.  Jotenkin tuli myös Matrix mieleen, mutta onnesta ei liikaa. Varas ei sentään herännyt patterina koneiden planeetalla.

Eniten ärssytti sukulaisuussuhteiden ymppääminen kirjaan, tiedolla kuka oli kenen isä ja äiti ei ollut kirjan kannalta merkitystä.

Jotenkin olin tullut siihen tulokseen, että kirja oli huono. Mutta, nyt kun kirjoitan tätä minun on vaikea olla sitä mieltä että kirja olisi huono. Kirja oli kaikin puolin hyvä, ei loistava, mutta melkoisen hyvä. Kuten Stross sanoi: "hyvä esikoinen ja jatkossa varmasti kova tekijä". Pakkohan tuon kanssa on samaa mieltä oltava.

Taas ruutuja

Nyt on päätelty nuo viimeisetkin ruudut. Lisäksi sain aikaiseksi kokeilla millainen peitosta on tulossa ihan luonnollisessa koossa.

Ihan kiitettävän kokoinen. Vinkkiä saa kun tietää että tuolla yläkulmassa on Phil & Teds Sporttien eturengas. Menee ihan kevyesti yhden hengen sängyn päivä peitteenäkin.

Laitoin tuosta ruudut rivikerrallansa pinoihin ja numeroin ne. Vuoden aikana virkattuna 336 ruutua, niin koko heittelee melkoisesti, eli sovittelua oli tehtävä jonkin verran. Nyt sitten tarvitsisi ruveta virkkaamaan rivejä kasaan.

Mikähän siinä on että silloin kun on jotakin jota tarvitsee tehdä yöllä ilman lasten "apua" ja siinä menee "kauan" niin sitten molemmat muksut heräävät aikaisin. Niin ja tietenkin janottaa yöllä eikä uni tuu takasin sitten millään. Semmoinen neljä tuntia unia kahdessa pätkässä ja kuudelta ylös. Teki mieli sanoa ruma sana erinäisistä syistä. En nyt kuitenkaan rupea siihen, vaikka mieli tekisi.

Fry Chronicles

No sainpas lomani aikana (tai ensimmäisen palasen kun pidän lomani kahdessa pätkässä) luettua edes jotakin pois alta. Stephen Fryn elämänkertaa sellaisen 500 sivun verran. Tuo sivu määrä mainittuna tuossa sen takia että samaan aikaan kun tuo ja noin neljä muuta kirjaa on ollut luvussa yhtä aikaa, on noin 4000 sivua uutta luettavaa ilmestynyt hyllyyn kummittelemaan. Jotenkin vain tuntuu, että kirjoja tulee hyllyyn nopeammin kuin ennätän lukea.

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja nautinto lukea (?). Välillä hieman inhorealistinen, mutta varmasti osuva kuvaus Fryn elämästä. Yllätys oli kuitenkin että kyseessä on jo toinen osa elämänkertaa ja että nyt päästiin vain väli 20 - 30 vuotta. Ensimmäistä osaakin buffattiin melkoisen tehokkaasti tässä tokassa osassa. Jopa niin tehokkaasti, että se tarvitsee varmaan lukea. Suuressa osassa oli vain pieni maininta tapahtumista ja pieni tikarin kuva kertomassa, että tämä asia on käsitelty ekassa osassa.

Ottaisikohan sitä sitten Marttinia vai Hawkingia lukuun seuraavaksi. Vaikka on siellä vielä kesken muutama muukin. Vain kaksi kesken eräisistä on sellaisia neljän viiden kirjan eepoksia.

Sainpahan toistakymmentä ruutuakin pääteltyä ohimennen, mutta sain taas inspiraation saattaa sukuvalokuvakansiot kuosiin ja ehkä (EHKÄ) viimein saisin valittua oman perhealbumin kuvat kehitettäväksi. Lomakin uhkaa loppua kesken.  

Ruudut ovat kasassa

No ei siinä kauaa mennyt kun vain asiakseen otti tuon viimeisten ruutujen virkkauksen. Nyt tuossa laatikoissa on 200 moniväristä ja 136 mustaa ruutua.

Mustat tarvitsisi vielä äkkiä päätellä, mutta se on nopea homma, kunhan en saa laatikkoon turhan monia pieniä auttavia kätösiä. Sitten vain asettelemaan ruutuja paikoilleen ja taas pinoamaan ruudut sitten järjestyksessä pinoiksi joista sitten voi ruveta tekemään soiroja. Jotka sitten aikanaan virkkaan kokonaiseksi peitoksi.

Voiton puolelle, jotten sanoisi.

Kuusikulmio

Niin siis jotta noi ruudut eivät vain pääsisi yllättäen loppumaan.

Niin päätin aloittaa sitten tällaisen kuusikulmaisen projektin. Siitä ei ole vielä varmuutta, mitä tuosta tulee mutta jonkin sortin peitto kaiketi. Tarvitsisi varmaan saada päätökseen jokin noista projekteista kun niitä rupeaa olemaan taas keskeneräisten pinossa melkoisen monta.

Ruutuja

Kävimme mummolassa lasten kanssa. Tälläkin kertaa kävi niin että aika tuntui etukäteen ihan tolkuttoman pitkältä, joten asiaan varauduttiin kaikenlaisella harrastusvälineistöllä. Kuvassa alla joitakin valmistuneita reunaruutuja.

Niin siis ruutuja rupesi taasen syntymään. Huomasin että eka postaus aiheesta on aika tarkkaan vuosi sitten, joten olisi kaiketi aihetta ruveta saamaan tuo peitto valmiiksi. Olin jo iloinen että sain kaikki ruudut valmiiksi, mutta tarkistus laskennan jälkeen ruutuja olikin 326 eikä 336 mitä tarvitaan. No olen yrittänyt nyt iltaisin saada noita kymmentä aikaiseksi, mutta jostain syystä mielenkiinto on lopahtanut noihin ruutuihin täysin. Ei olisi montaa enään jäljellä, mutta kun ei jaksa kiinnostaa.