Jahas ja tämä Hannu Rajaniemen Kvanttivaras on nyt sitten se Strossin kehuma hyvä Sci-Fi esikoinen. Idea on ihan hauska mutta on heppoinen monissa kohdin. Kielen käyttö oli jotakin outoam ei ainakaan minun makuuni. Paikka paikoin kirja oli lähes hyvin hankala ymmärtää. Luin kirjan englanniksi koska se oli kirjoitettu englanniksi. Vilkaisin kyllä suomennettua versiota, mutta se vaikutti vielä kummemmalta.
Suuren osan lukunautinnosta vei uusien sanojen arvuuttelu. Nyt en tarkoita englantia vaan kirjailijan keksimiä sanoja ja asioita joita käytettiin sen kummemmin selittämättä niitä ja joiden tarkoitus aukeni täysin vasta sata sivua myöhemmin.
Pidin jaetuista muisteista ja yksityisyyssumusta. Koko ajatus laulamalla avaruusalusten valmistaminen toi mieleen kovasti Kalevalan. Jotenkin tuli myös Matrix mieleen, mutta onnesta ei liikaa. Varas ei sentään herännyt patterina koneiden planeetalla.
Eniten ärssytti sukulaisuussuhteiden ymppääminen kirjaan, tiedolla kuka oli kenen isä ja äiti ei ollut kirjan kannalta merkitystä.
Jotenkin olin tullut siihen tulokseen, että kirja oli huono. Mutta, nyt kun kirjoitan tätä minun on vaikea olla sitä mieltä että kirja olisi huono. Kirja oli kaikin puolin hyvä, ei loistava, mutta melkoisen hyvä. Kuten Stross sanoi: "hyvä esikoinen ja jatkossa varmasti kova tekijä". Pakkohan tuon kanssa on samaa mieltä oltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti