perjantai 30. maaliskuuta 2012
Väliaikatiedoite
Onpas täällä ollut hiljaista. No se huppu tyttärelle kuitenkin etenee. Näyttää vain siltä, että kesä tulee aivan liian nopeata vastaan. Työn alla on väikkäri, ihan oikeita töitä, juoksua, jne. Eli lyhyesti se aika on hyvin vähissä.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Neulehuppu
Niin jotakin postauksia olen laittanutkin jo aikaisemmin yhdestä neuleesta. En ole kuitenkaan kertonut mikä se on. Blogin ulkopuolella olen jo muistaakseni paljastanut, mutta täällä en (vai olenko, no ei kaikkea voi muistaa). No tuossa allahan se sitten on melkein valmiina.
Kesken aamupalan rupesin sovittelemaan, koska valmistui tuohon tilaansa vasta eilen yöllä. No oikeastihan voisi sanoa aikaisin tänä aamuna. Vielä pari päättelemätöntä langanpätkää roikkuu, kaksi tai kolme nappia ja ohut vuori puuttuvat vielä. Teon aikana jännitti tuo mitenkä huppu sopiim mutta nyt näyttää siltä, että paremmin kuin kuvittelin. Lanka on 7-veljestä ja ohjeita ei ole vieläkään vaan malli on katseltu kuvasta ja pähkäilty silmukoiksi sitä mukaa kun on tehty.
Kesken aamupalan rupesin sovittelemaan, koska valmistui tuohon tilaansa vasta eilen yöllä. No oikeastihan voisi sanoa aikaisin tänä aamuna. Vielä pari päättelemätöntä langanpätkää roikkuu, kaksi tai kolme nappia ja ohut vuori puuttuvat vielä. Teon aikana jännitti tuo mitenkä huppu sopiim mutta nyt näyttää siltä, että paremmin kuin kuvittelin. Lanka on 7-veljestä ja ohjeita ei ole vieläkään vaan malli on katseltu kuvasta ja pähkäilty silmukoiksi sitä mukaa kun on tehty.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Macaron-leivokset
Tämä menee ihan kokeilun piikkiin. Yksinkertaisen kuuloinen asia, mutta kuulemma ohjeita tai ohjeiden variantteja on noin 80 (ainakin). Sitten vielä kun ohjeissa sanotaan, vatkaa kovaksi, vatkaa moussemaiseksi. Niin siis mitä? Totta en se ihminen, joka juoksee keittiöön kun on kyse keksien/leivosten teosta. Jätän sen useimmin avovaimon vastuulle.
Tässä alla on kuvia kahdesta kokeilusta. Ensimmäinen aloitettiin keittämällä vettä ja sokeria siirapiksi.
Sitten vatkataan se munan valkuainen kovaksi (muokattu, ensimmäinen versio oli häiritsevä), eikä tuosta kuvastakaan saa selvää sitten millään.
Tuo "siirappi" sekoitettiin sitten siihen vatkattuun valkuaiseen. Ai niin ja sitten otettiin uusi valkuainen ja ruvetaan taas vatkaamaan.
Tämä valkuainen sitten värjätään ja yhdistetään sokerin ja mantelijauheen ja sen ensimmäisen seoksen kanssa. Muuten hyvä, mutta tuo ohje on jostakin netistä ja sitä ei varmasti ole kukaan kokeillut. Ainakin heti alussa tuossa siirapissa on liikaa vettä tai sitten aivan liian vähän kiehuttamista.
No sitten pieni ruokatauko ja kokeilemaan uusiksi. No seuraavalla ohjeella ja edellisen kokemuksen opettamana onnistuin sitten tekemään liian vahvaa sotkua. Hyvän makuista kuitenkin.
Sai tuon "taikinan" sitten pellillekin asti. Ainut vain, että taikina oli vahvaa eikä muotoutunut muutoin kuin taputtelemalla.
Ja tarkoituksenahan olisi ollut paljon pienemmät "pillerit". Uunistakin nuo olisi voinut ottaa hieman aiemmin, kun ruskea rupesi ruskettumaan.
No koska näin pitkälle pääsin, niin tarvitsihan se lemon curdy sinne väliin änkeä. Koostumus oli vähintäänkin vain sinne päin. Väri ihan väärä. Mutta maku oli mainio.
Eihän tuo oikeasti kaunis ole. Eikä tuon tekeminen ollutkaan ihan niin helppoa. Niin, hiukan vatkaat, sekotat, pursotat ja persiilleen meni. No kokemuksesta oppii. Joten, ei kun kokeilemaan vain.
Tässä alla on kuvia kahdesta kokeilusta. Ensimmäinen aloitettiin keittämällä vettä ja sokeria siirapiksi.
Sitten vatkataan se munan valkuainen kovaksi (muokattu, ensimmäinen versio oli häiritsevä), eikä tuosta kuvastakaan saa selvää sitten millään.
Tuo "siirappi" sekoitettiin sitten siihen vatkattuun valkuaiseen. Ai niin ja sitten otettiin uusi valkuainen ja ruvetaan taas vatkaamaan.
Tämä valkuainen sitten värjätään ja yhdistetään sokerin ja mantelijauheen ja sen ensimmäisen seoksen kanssa. Muuten hyvä, mutta tuo ohje on jostakin netistä ja sitä ei varmasti ole kukaan kokeillut. Ainakin heti alussa tuossa siirapissa on liikaa vettä tai sitten aivan liian vähän kiehuttamista.
No sitten pieni ruokatauko ja kokeilemaan uusiksi. No seuraavalla ohjeella ja edellisen kokemuksen opettamana onnistuin sitten tekemään liian vahvaa sotkua. Hyvän makuista kuitenkin.
Sai tuon "taikinan" sitten pellillekin asti. Ainut vain, että taikina oli vahvaa eikä muotoutunut muutoin kuin taputtelemalla.
Ja tarkoituksenahan olisi ollut paljon pienemmät "pillerit". Uunistakin nuo olisi voinut ottaa hieman aiemmin, kun ruskea rupesi ruskettumaan.
No koska näin pitkälle pääsin, niin tarvitsihan se lemon curdy sinne väliin änkeä. Koostumus oli vähintäänkin vain sinne päin. Väri ihan väärä. Mutta maku oli mainio.
Eihän tuo oikeasti kaunis ole. Eikä tuon tekeminen ollutkaan ihan niin helppoa. Niin, hiukan vatkaat, sekotat, pursotat ja persiilleen meni. No kokemuksesta oppii. Joten, ei kun kokeilemaan vain.
Kasvislasagne
Jossakin välissä tuli tehtyä ja ajateltua enemmän kasvisruokia.
Siitä sitten innostuneena rupesin itkettämään munakoisoa ja esikeittämään lasagnelevyjä ja keittämään tomaattimurskaa. Muuten tuo tomaattimurska tarvitsi tosiaankin keittää. Vaikka ainahan sitä sanotaan, että maku syntyy vasta ajan kanssa.
Valkokastikkeen tein mascarbone juustosta ja maidosta. No ei tosta kuvasta nyt tolkkua ota, mutta onpahan nyt kuva sitten valkokastikkeesta valkoisessa astiassa.
Kaikki laitettiin kerroksittain vuokaan ja kaadettiin valkokastike niskaan ja uuniin. Päälle on vielä murennettu mozzarellaa.
Uunista tullessaan tuotos näytti ihan lasagnelta. Kas kummaa. Tuosta vuuasta tuli otettua jo pieni palanen lautaselle, että rakenne näkyisi paremmin.
Lautasellakin ruoka näytti vielä hyvältä ja yllätyksekseni ruoka oli melkoisen hyvää. Mukaan kun laittoi vielä hiukan etikkapunajuurta niin hyvää oli. Jotenkin olin yllättynyt, että munakoiso on oikeasti todella "lihaisa". Mitähän kaikkea munakoisolla voisi korvata.
Siitä sitten innostuneena rupesin itkettämään munakoisoa ja esikeittämään lasagnelevyjä ja keittämään tomaattimurskaa. Muuten tuo tomaattimurska tarvitsi tosiaankin keittää. Vaikka ainahan sitä sanotaan, että maku syntyy vasta ajan kanssa.
Valkokastikkeen tein mascarbone juustosta ja maidosta. No ei tosta kuvasta nyt tolkkua ota, mutta onpahan nyt kuva sitten valkokastikkeesta valkoisessa astiassa.
Kaikki laitettiin kerroksittain vuokaan ja kaadettiin valkokastike niskaan ja uuniin. Päälle on vielä murennettu mozzarellaa.
Uunista tullessaan tuotos näytti ihan lasagnelta. Kas kummaa. Tuosta vuuasta tuli otettua jo pieni palanen lautaselle, että rakenne näkyisi paremmin.
Lautasellakin ruoka näytti vielä hyvältä ja yllätyksekseni ruoka oli melkoisen hyvää. Mukaan kun laittoi vielä hiukan etikkapunajuurta niin hyvää oli. Jotenkin olin yllättynyt, että munakoiso on oikeasti todella "lihaisa". Mitähän kaikkea munakoisolla voisi korvata.
Keppiheppa
Pikkuisen kerrallaan tämäkin etenee. Vaikka kaikkea muutakin tekemistä löytyisi niin tarvitseehan heppakin huomiota.
Pääkin on jo kiinnitettynä paikalleen. Tuon peräpään aion kyllä tehdä uusiksi, sen verran pieleen se meni. Idea kyllä oli, mutta toteutus oli jotain sinnepäin. Jos oikein sitäkään.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Edistystä
Tyttären yllätys edistyy odotettua paremmin. Ainoastaan harmittaa, että silmuilu on mennyt pikkaisen pieleen yhdessä kohtaa. Meinasin purkaa kyseisen sauman, mutta en vain jaksanut ruveta etsimään kaikkia silmukoita enää uutta kertaa puikoille. Olen siis purkanut kyseisen sauman useaan kertaan. Silmuilulla tulee hieno saumaton sauma, eikä se ole vaikeata mutta tarvitsee kuitenkin niin paljon keskittymistä. Pienikin virhe näkyy heti. Positiivista kuitenkin on se että koko oli hyvä. Eikä koesovituksessa edes huomannut niitä sauman virheitä.
Menkööt edistyksen piikkiin sekin seikka, että aloitin taasen virkkaamaan mattoa. Syynä ei nyt ollut muuta kuin se, että nurkissa lojui ylimääräistä kudetta. Kylläkin vahvempaa kuin aiemmin käyttämäni, tästä matosta tuleekin melkoinen.
Menkööt edistyksen piikkiin sekin seikka, että aloitin taasen virkkaamaan mattoa. Syynä ei nyt ollut muuta kuin se, että nurkissa lojui ylimääräistä kudetta. Kylläkin vahvempaa kuin aiemmin käyttämäni, tästä matosta tuleekin melkoinen.
Ranka hevoselle
Pikkuisen kerrallaan hyvä tulee. Poika on vain eri mieltä tästä minun tahdistani saada aikaiseksi tehdä hänen keppihevostansa.
Sain siis nyt sahattua kepin sopivan mittaiseksi ja laitettua siihen kiinni "haitat", joiden avulla pehmusteet ja pääliset pysyvät paikallaan. Kyllä tämä tästä edistyy.
Sain siis nyt sahattua kepin sopivan mittaiseksi ja laitettua siihen kiinni "haitat", joiden avulla pehmusteet ja pääliset pysyvät paikallaan. Kyllä tämä tästä edistyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)