Hiljaista ollut

Mummonruutuja hitaahkolla tahdilla reunoitan ja mietin jo että voisin osaa ruveta jo harsimaan toisiinsa kiinni. Nyt olisi vielä yksi kiireempi projektikin tarjolla mistä en nyt vielä sen enempää turise. Tyynyäkin mistä jo aiemmin mainitsin niin himottaisi alkaa tekemään.

Sain kuitenkin eilen yöllä aikaiseksi pojan kaksi-vuotissynttäreille kakun korvikkeen. Poika kun tykkää junista ja joulukin on jo lähestymässä niin mikäs sen parempaa kuin tehdä piparkakkujuna.

Tuossa vielä piparijuna toimittamassa kakun virkaansa.

Yhtään tekovaiheen kuvaa ei ole koska kädet olivat melkoisen tahmeat sokerista ja taikinasta. Kaikkien mielestä onnistunut juna mutta kukaan ei uskaltanut ottaa vaunusta pipareita vaunusta syötäväksi. Nyt on poika mummulassa jos vaikka saisi hiukan edistettyä käsitöitäkin.

Mummonruutu

Todella hiljaista etenemistä. Kahden lapsen ja työn kanssa aikaa harrastuksille on oikeasti vähän. Lisäksi töissäkin on ollut hieman kiireinen fiilis viime aikoina (joten tullut luettua työasioita iltaisin). Reunoja olen kuitenkin aloittanut tekemään mutta reunat ovat vasta noin 40 kymmenessä ruudussa. Ärsyttävintä tässä on että tuo reunojen tekeminen kun ei olisi mitenkään vaikea saati kauhean paljon aikaa vievä homma. Aikaa kun vain ei ole.

Mummonruutuja taas

Nyt olisi sitten tuollainen läjä tuossa pöydällä. Kymmenen pinoissa tekee yhteensä sen 200 kappaletta. Lankaa on puntarin mukaan menny tasan 650 grammaa. Noin 13 kerää lankaa kulunut eli noin 1950 metriä lankaa tuossa läjällä. Reunoja olisi sitten tehtävänä jotain 40 metriä. Onpahan tuossa sitten hetkeksi taas tekemistä.

Mummonruutuja ja tyynyjä

Olisikohan noita ruutuja jo noin 160 valmiina. Lopuista on jo keskustat valmiina, ajattelin tehdä ne sarjana ettei tarvitse koko ajan lankaa vaihtaa. Rupeaa olemaan jo niin lähellä loppua, että hain jo valmiiksi reunoihin langat. Otin sittenkin mustan koska pidemmän harkinnan jälkeen tuo tumman harmaa ei sittenkään sopinut. No huomasinpa sitten lankaa hakiessani, että eihän tuota samaa lankaa olekaan mustana (ainakaan varastossa). Onkohan tuo nyt sitten kolmas eri valmistaja langoista mitä tuossa peitossa tulee olemaan. Suurinpiirtein saman vahvuisia lankoja suurinpiirtein samalla koostumuksella. Yksi lanka taitaa olla kokonaan villaa, koska on muita hieman kovempaa/karheampaa. Tajusin että reunojen teko on varmaan helpointa jos teen kaikkiin ruutuihin vielä yhden kierroksen mustaa ja sitten rupean parsinneulalla parsimaan peittoa kasaan.

Satuin tuossa sitten huomaamaan yhden ohjeen tyynynpääliseksi aiemmin mainitsemaani pyöreään tyynyyn. Voisin tehdä irlantilaistyyliin virkatuista tehdyistä ruusuista renkaita ja virkata niiden väliin verkkoa ja sitten tyyny sisään ja valmis. No sitten kun edes saisi aloitettua, mutta ajatus ainakin on valmiina. Tarvitsisi varmaan kuvan, koska en osaa nyt ainakaan selvemmin tuosta kertoa.

Kaksi muksua vie yllättävän paljon aikaa omilta harrastuksilta. Telkkaria kylläkin tulee tuijoteltua enemmän (samalla kun pienempi on sylissä venkoilemassa ilmavaivojaan).

Ruutuja

Ruutuja, ruutuja, ruutuja ... aina vain ruutuja. Nyt kasassa 131 eli etenee mutta melko hitaasti. Sitten olisi edessä vielä se iso työ eli virkata koko hoito yhteen. Siihenkin on kaiketi olemassa jokin hyväksi havaittu keino. Tarvitseepa tuollainen jostakin löytää.

Aikaa?

Aika on ruvennut olemaan kortilla, mistäköhän sitä saisi lisää? Yömyöhäänkään ei jaksaisi harrastaa, koska tietää että esikoinen herää kumminkin ennen seitsemää aamulla. Niinkuin tänäänkin. Tällä kertaa kylläkin aloitti kiukuttelemaan ja väsähti tuohon lattialle autojensa kanssa. Lisäksi olen huomannut, että olen luonut taas melko tiukan opiskelu/työ aikataulun loppuvuodeksi. Kahden lapsen kanssa on muuten melko vaikeata sovittaa omia harrastuksia mihinkään, ainakin vielä on. Katsotaan ensi vuonna tuleeko tuohon muutosta.

Mummonruutuja tulee vaikkakin hitaasti niin varmasti. Onnistuin sitten myös ostamaan mummoille suunnatun virkkauslehdenkin, siinä kun oli oikein erikoisnumeroksi asti jouluun sopivia liinoja ja virkattuja koristeita niin ikkunoihin kuin kuuseenkin. Mielessä olisi ainakin yksi soikioliina kalastajan langasta, mutta nopealla arviolla voin jo sanoa että minulla ei taida olla vapaita iltoja niin montaa että ehtisin sellaista tehdä ennen joulua.

Kaippa tuo muksu tarvitsee tuosta liikennematolta (vai mikä toi on) siirtää sänkyynsä nukkumaan. Jos vaikka itsekin ottaisi torkut.

Pitsiliina

Välillä tuntui siltä että epätoivo iskee. Ei tämä koskaan valmistu, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa ainoastaan loppupingotus ja tärkkäys uupuvat.

Kaikkein hauskinta on se, että tein liinan loppuun synnytyssalissa odottaessamme tositoimiin pääsyä. Liina valmistui juuri kun alkoi tapahtumaan. ison karvaisen miehen virkkaaminen aiheutti mielenkiintoa kätilöissä, joiden joukkoon kuulemma sopisin hienosti, hekin kun kuulemma ovat kovia neulomaan ja virkkaamaan. Tytär saa liinan sitten myöhemmin tarinan kera. Toivottavasti kelpaa :)

mummonruutuja

Jotenkin jäi nyt sitten taas tuo pitsiliina vähän vähemmälle huomiolle. Iltojen hämäryys on vaikuttanut asiaan. Hankin kyllä sen lampunkin tuohon sohvan päätyyn jotta saisi enemmän valoa virkata mutta olen silti pysytellyt mummonruuduissa.

Ensimmäinen sata on nyt sitten tuossa. Linssinsuoja (52 mm) antaa hieman osviittaa koostaa. Keskimäärin koko on noin 80 mm, vaikkakin joistakin ruuduista huomaa ärsyyntymisen tason (melko kireitä joten joitakin millejä pienempiä). Olen tehnyt ruuduista kymmenen nippuja, jotta pysyn mukana siitä paljonko on jo valmiina. Nyt vain sitten tarvitsisi tehdä toinen mokoma ja sitten vielä ne hemmetin reunatkin virkata. Taisin aloittaa tämän projektin kunnolla 29.9, joten olen nyt tehnyt 12 päivää (vaikkakin niistä päivistä pari kaikkea muuta). Keskimäärin voisi sanoa että noin kymmenen ruudun päivätahtia olen jaksanut pitää yllä. Näillä näkymin valmis peitto häämöttää kuun lopussa.

Päivitys

Anoppi kävi kylässä viikonloppuna ja olen ollut kiireinen töissä. Tämän aiheuttaman väsymyksen huomaa päivityksissä. Okei, lisäksi kaikki televisio sarjat joita seuraamme ovat alkaneet uuden kautensa (ainakin melkein kaikki), mutta ainakin virkata voi televisiota katsellessa.

Löysin anopin vierailun aikana hänen patjansa alle suojaksi (puhallettava patja jonka alle suositellaan laittaa peitto että se ei puhkea) yhden vanhan tilkkutekeleeni.

Tein sen aikanaan (2008 jouluna) pojalle leikkimatoksi vanhoista t-paidoistani. Kokonsa puolesta tuo oli melkoisen hankala ommella koneella kasaan. Tämäkin on  vielä *kesken*, en ole saanut vieläkään viimeisteltyä tuota alalaitaa. Asiansa tuo on kyllä siltikin hoitanut kunniakkaasti. Tuossa on kyllä yhtä lukuunottamatta (Iron Maiden) kaikki suosikkipaitani vuodelta 2007-2008. Katsos on tuolla yksi vanhempi provinssirockista tuotu Dimmu Borgir paita tuolla yläoikealla.

Pitsiliina ei ole ottanut edetäkseen. Ainakun ehdin tehdä sitä on ilta ja pimeä. Mustalla ohuella langalla virkkaaminen edes etäisesti hämärässä ei ota onnistuakseen sitten millään. Tarvitsisi varmaankin siirtää joku lamppu sohvan päätyyn.

No koska on ollut liian hämärä olen tehnyt sitten mummonruutuja, koska niitä voi tehdä melkein silmätkin kiinni. Ruutuja on nyt kutakuinkin noin 80. Vielä ainakin 120 ja sitten vielä reunat. Tarvitsee joskus tarkemmin laskea vyötteet (ja muistaa että yhdestä punaisesta kerästä puuttuu vyöte) ja katsoa mikä oli sitten lopullinen langan kulutus, sitä kun tuppaa kulumaan melkoista tahtia.

Kaikki siis etenevät vaikkakin hitaanlaisesti. No eivät aivan kaikki asiat etene, ostin kangasta pojan pipoihin ja hiukan kangasvärejäkin jotta voisin tehdä pieniä "painatuksia" kankaaseen. No kaikki nämä materiaalit lojuvat laatikossa jo kohta kolmatta viikkoa.

Mitäs minä sanoin

Ruutuja jaksaa tehdä vain niin monta päivää kuin jaksaa. Montakohan se on? No, minulla se oli viisi, vai kuusi, päivää. Valmiiksi tuli jo noin 60 mummonruuta. Joten matkaa on vielä.

Pienenä väliprojektina aloitin tekemään sitä mustaa halloween pitsiliinaa, eli ihan vain perinteinen mummuliina, mutta mustana. Olin kovin yllättynyt työn etenemisvauhdista, koska lanka on numeron 10 Aidaa. En muuten muista ollenkaan koska laatikoihini on tuollainen kerä muuten ilmestynyt. Ohutta ja kovaa lanka kuitenkin on ja koukku on 1.5. Suositeltuihin koukkuihin kuului myös 1.25, mutta eihän tuo lanka enää koukulla pysy jos koukku on noin pieni. No tuossa alla on hieman esimakua liinasta, joka on noin puolessa välissä. Vaikkakin tuo alku oli se yksinkertainen ja kaikki kivat jutut ovat vasta reunoilla. Siis toi on ihan perus kaaripitsimummuliina, eikä kuvasta saa ihan tolkkua siitä millaista nyhräämistä toi on.

Muistiinpanoja

Tulin miettineeksi onko nopeampaa virkata mummonruutuja kerros kerrallaan, eli eka kymmenen yhtä väriä ja sitten kaikkiin kymmeneen seuraava väri jne. No nyt minulla on läjällä puolivalmiita ruutuja enkä ainakaan vielä ole huomannut onko kumpikaan tapa sen nopeampi. Huomasin kuitenkin että tarvitsen lisää lankaa. Verenpunaista tuntuu olevan vielä vaikka kuinka paljon. Keltaista ei kulu oikein ollenkaan, koska siitä tulee vain keskusta. Oranssin kulutus kuitenkin yllätti. Yhdestä 50 g. = noin 150 metriä (3,5 koukulla) kerästä tulee noin 35 ruutua yhdestä. Kävin sitten tuon arvion mukaan hakemassa puuttuvat langat noin 200 ruutuun. Reunat ja välit vielä uupuvat, mutta ruutuja on valmiina vasta noin 45 joten ei tässä vielä kiirettä ole. Sekin vielä että lanka jolla aloitin on poistumassa myynnistä ja jouduin valitsemaan uuden langan lopuille väreille, joka onnistui yllättävän helposti. Toisaalta harmittaa että en ole muistanut merkitä ylös kuinka monta kerää olen jo käyttänyt, mutta teenkö koskaan toista kumminkaan.

Tein myös yllättäviä havaintoja tarkastaessani kangasvärien tarjontaa Helsingissä. Yllättynein olin siitä että suurin ja oikeastaan halvin valikoima tuntui olevan Hobby Pointissa Kampissa. Toinen ylläri oli Tiimari city-käytävällä, värit olivat laadukkaita (Deco) vaikka foorumeilla olikin haukuttu huonoiksi (olisikohan että valmistaja vaihtunut jossakin välissä). Se että Tiimarin värit olivat laadukkaampia kuin odotin ei ollut ylläri vaan se että ne olivat myös yllättävän kalliita. Tiimarin piti olla halpa liike, ei ainakaan enään ole. Kallein oli kuitenkin Uudenmaankadun Tempera eikä Sinellikään jäänyt jälkeen. Joitakin paikkoja on vielä tarkistamatta, mutta jos minulla on aikaa tilaan värit Slöjd Detaljerilta kaikkein halvimmalla, koska heillä oli ainoina sopivia settejä, joilla saa perusvärit halvalla ja kerralla. 

Hiljaista

No ei ole ollut paljon päivitettävää. En ole kuitenkaan jouten ollut. Menin ja aloitin tekemään sitä mummonruuduista tehtyä päiväpeitto/torkkupeittoa. Kyllähän se tuossa telkkaria katsellessa etenee. Ei niin nopeasti  kuin voisi toivoa. Todennäköisimmin tuosta tulee torkkupeitto, koska päiväpeitto sänkyyn vaatisi noin 400 ruutua ja sitten vielä välien virkkaus, niin valmistumisesta puhuttaisiin joskus *paljon* myöhemmin. Päiväpeittoon (noin normaali peiton kokoinen) tarvittaisiin vain noin 200 ruutua. Olen tässä laskeskellut että jos neljä tuntia päivässä voisi tehdä niin 8-10 ruutua, mielenkiinnosta riippuen, saa aikaiseksi (tiedän hidasta). Kun poika tulee kotiin mummulasta niin neljää tuntia ei voi virkata millään päivässä, ennemminkin kaksi. Sitten kun toinen lapsi syntyy voi tuokin vähentyä. Äkkiä tuosta voi päätellä että ehdin tekemään noin neljä ruutua päivässä, joten viidessä päivässä saapi aikaan 20 ruutua ja tuosta on helppo laskea noin 50 päivää kaikille ruuduille. No valmiina on jo 20 ruutua ja nopeutta rupea tulemaan koko ajan lisää. Joten noin varovaisella arviolla (reunojen ja välien kanssa) peitto olisi valmis noin puolessa toista kuukaudessa. Onhan tuokin myöhemmin mutta ei puolitoista kuukautta oikeasti niin paljon aikaa ole. Ainut vain että menetän mielenkiintoni tähä varmasti jossakin vaiheessa ja teen jotakin muuta välissä. Tarvitseepa ottaa kuva pinosta valmiita ruutuja ja postata se tänne.

Tuossahan tuo nyt sitten on. Vasemmalla on kokeilukappaleita yksivärisenä popcorn ristillä. Oikealla ja keskellä valmiita vähän perinteisempiä ruutuja. Ruuduissa on kolme väriä tuollainen keltainen, oranssi ja verenpunainen. Kuvasta ei nyt jostain syystä tuo oranssi erotu kauhean hyvin mutta luonnossa tuo ero on selkeämpi. Reunat ja välit on tarkoitus virkata tummalla grafiitinharmaalla. Aluksi meinasin mustaa, mutta musta on melko eloton väri tuohon väleihin.

Nyt on mielessä pyörinyt kaikki väliltä old school - teeastiasto ja lyijylasia old school hengessä. Vaikkakin our Lady of Guadalupe on melko perinteinen katolisissa lasimaalauksissakin. No jotain voisi kuitenkin tehdä. Uudempaa innostusta on trikoopaidan tekeminen pojalle ja vaikka mekon teko tulokkaalle.

Applikointimalli

Niin piti applikointimalli tehdä. Sain ihan kuningasidean tuossa lukiessani tatuointikirjoja. Hämähäkin seittiä ja old school naikkonen, jotain Kat Von D tyyppistä juttua. Pikkaisen piirtelyä ja hahmottelua ja lopputulos on tuossa alla.

Onhan tuo ihan kiva kuva, mutta millä hemmetillä tuollaisen saisi applikoitua mihinkään. Nyt kun katselen niin tuo takana oleva verkko voisi olla kivempi jos se olisi symmetrinen eikä vain hutaisten tuohon heitetty.

Nyt on kuitenkin puoli päivää ollut jo sellainen olo että voisin hankkia jostakin kangasvärejä ja ruveta maskien kanssa "tuputtamaan" kuvia kankaille, sillä osa näistä jutuista ei tule toimimaan applikoimalla tai sitten joudun kyllä keksimään jotakin tosi jännittävää. Useamman värin käyttö tikeissä, säätöjen muuttaminen osien mukaan eikä vain yhden levyistä tikkiä tai jotain tuollaista.

Taidan kuitenkin mennä katsomaan huonoja komedioita (toivon että ne ovat hyviä mutta eivät ne kumminkaan ole) ja virkkaamaan mummonruutuja. En edes muista kuinka kauan langat ovat olleet valmiina sängyn alla siihenkin peittoon. Matto ei nyt nappaa, vaikka kerinkin kuteet jo valmiiksi että voisin jatkaa virkkaamista. Nyt ei vain huvita tehdä sitä.

Tyynyliina

Sitä aikaa sitten siunaantui melkoisesti kun isovanhemmat hakivat pojan mummulaan lomailemaan ja me pääsimme tänne lomailemaan.  En näemmä osaa enää vain olla paikallani, jotain pitää aina tehdä. Oli se sitten virkkaamista, neulomista, ompelemista, askartelua, piirtämistä tai kirjan lukemista koko ajan olen kuitenkin nykyään tekemässä jotakin. Tein sitten sen eilen suunnittelemani tyynyliinan valmiiksi samoin tein.

Hommasin muuten tuollaisen työkalupakki/lajittelulaatikkoyhdistelmän ompelulaatikokseni. On toiminut melkoisen hyvin ja asiansa hoitanut paremmin kuin kuvittelinkaan. Leikkaan kankaasta ja tukikankaasta sopivat palat ja silitän ne kasaaan. Tämän jälkeen piirrän mallin väärinpäin tuohon tukikankaaseen...

... ja leikkaan osat irti. Tuossa alla olevassa kuvassa on muuten tilkkupahvilaatikkoni, jossa on sisällä kaikenlaisia pieniä tilkkuja joissa osassa on jo tukikankaat silitettynä. Näitä tilkkuja on sitten helppo käyttää uusissa töissä.

Asettelen osat kankaalle ja silitän koko hoidon kiinni. Ei ehkä paras tapa mutta toimiva tiettyyn rajaan asti. Meinaan että noinkin isossa kuvassa kangasta tulee käänneltyä melkoisesti jolloin osa liimauksista meinaa pettää tikattaessa. Tikkauksessakin olen oppinut että unohtaa osan jostain ala-asteen ompelukoneen ajokortin asioista kokonaan niin helpottaa. Meillä ainakin oli ala-asteella mokoma ajokortti joka tarkoitti vain että ilman lankaa ajettiin viivoja pitkin koneella. Toinen minkä olen oppinut on että niitä eri tikkien roikkuvia jämä/irtolankoja kannattaa välillä siivota pois koska ne menevät helpolla solmuun ja konekin niitä tuppaa syömään.

Kun kaikki on ommeltu niin tuo tausta näyttää tältä. Itse asiassa tuo on sen verran hauskan näköinen, että jotakin voisi tehdäkin vain pelkällä tikkauksella.

Kun kaikki on tikattu niin voidaankin ruveta tekemään itse tyynyliinaa, joka tietenkin leikattu jo aikaa sitten valmiiksi pohjaksi tuohon. Tarvitsikohan seuraavaksi kokeilla jotakin jossa kaikki reunat eivät ole mustia. Näihin old school kuviin mustat reunat vain sopivat täydellisesti.

Tuossa se tyyny on sitten paikallansa aikaisemmin korjaillun sohvatuolin päällä. Ihan kiva siitä tuli, vaikkakin taas kerran huomasin että se asia, jonka meinaa olevan helppo tulee yllättämään vaikeudellaan. No vaikeudellaan tai oikeastaan sen vain sössii yleensä. Nytkään en ajatellut tyynyliinan rakennetta yhtään sen tarkemmin ja monta asiaa olisi voinut tehdä erilailla. Pidempi sisätaitto että reuna on jäykempi ja tyyny pysyy paremmin sisällä, Aukko olisi voinut tulla sivuun eikä alle niinkuin nyt. No noi on pieniä asioita ja jos ne häiritsee mua vie tänään niin harsin sen saamarin aukon umpeen. 

Tulin vain tuossa miettineeksi että tuon tyynyliinan kanssa tuli vietettyä aikaa melkoisen paljon. Varmaan kymmenisen tuntia. Jos ajattelee että tuollaisia tekisi myyntiin ja haluaisi itsensä sillä elättää, niin ei taitaisi onnistua. Ensinnäkin, jäljen tulisi parantua huomattavasti. Toiseksi, nopeutta pitäisi olla melkoisesti enemmän. Jos laskee kympin tunti ja materiaalit niin pyöristettynä sadan euron tyynyliina on melkoisen tyyris. Tietenkin tuossa samassa ajassa tekisi montakin noita kun esimerkiksi leikkaisi osia enemmän kuin yhteen kerrallaan ja silittäisi niitä kasaan usean kerralla jne. Eikä siihen tulisi ihan niin paljon suunnitteluun kulutettua aikaa. Kuitenkin tyynyliinalle tulis melkoinen tuotantohinta. No nyt nämä ovat kuitenkin yksittäisiä kivoja pikku projekteja.

Ja uutta pukkaa taidankin tästä mennä piirtämään mallia seuraavalle kokeilulle, josta en vielä tiedä onko se tuleva tyynyliina jollekin toiselle tyynylle (nainen talossa niin noitahan riittää) tai sitten aivan jollekin muulle.  

Tyynyliina

Tuli tuossa ihan äkkiseltään mieleen että tuossa sohvalla on tuollainen vanha Ikea-tyyny jossa ei ole päälistä. No hätäseen sellainen tuli sitten aloitettua. Tuossa alla on malli mikä pitäisi applikoida tyynynpäälisen sivuun. Nyt kun on malli olen jo aloittanut kaavojen leikkaamisen ja huomannut että jotkin osat varmaankin tarvitsee tehdä pelkällä langalla. Tarvitseekohan sitä nyt sitten ruveta juoksemaan lankaliikkeeseen että saa lankaa iltaa varten. No onnesta lähimpään ei ole aivan kauhea matka (noin korttelin verran).

Läppärin nahat

Sain sitten kuin sittenkin hiukan leikeltyä ja ommeltua tuossa loppuviikosta. Tuossa olisi jonkin sorttisia kuvia edistymisestä.

Sisään tarvitsi saada pieni tasku USB muist(e)ille.

Tuossa yleiskuvaa sisältä.

Takapuolella on pieni ohut tasku muutamalle paperille tai pienelle viholle.

Sitten vielä suttuinen kuva edestä.

Harmittaa vain kun en jaksanut ottaa kuvaa jossa olisi kone sisällä. Nuo reunat vain pingottuisivat nätimmin ja näyttäisi siistimmältä. Tuurilla mitoittamalla kone mahtui muuten juuri ja juuri sisään. Monta muutakin asiaa huomasin, mitkä kaikki olisi voinut välttää jos olisi viitsinyt ajatella matkan varrella. No minkäs sille teet kun on aikaa puoli tuntia tuolloin vartti tällöin. Siinä sitten teet äkkiä jonkin asian pakkaat ompeleet laatikkoon hyllylle odottamaan taas parempaa aikaa ja sitten taas joskus jatkat. Ei tuollaisella tilkkutäkkisuunnitelmalla pitkälle pötkitä. Vaikkakin tuo on käyttökelpoinen ja menee käyttöön niin on tuo hieman koekappalemainen juttu. Ainakin tuosta oppi monta uutta asiaa, jotka tarvitsee ottaa huomioon seuraavaa työtä ommellessa. 

Ompelusta

No ei siitä ompelusta mitään tullu. Poika päätti että isi leikkii autoilla, joten isi sitten leikki autoilla. Sain kuitenkin leikattua ja vähän soviteltua osia jo valmiiksi ja suunniteltua missä järjestyksessä kaikki ommellaan kasaan. Nyt on kuitenkin vielä kaksi vaihtoehtoa kuinka kaikki ommellaan yhteen. Tulee melkoinen sauma vetoketjun viereen, koska vetoketjun lisäksi siihen saumaan tulee taitettua vanukangasta ja kolmen kankaan taitot. Voipi olla että laitan vahvemman neulan tuota ommellessani.

Nyt kun poika nukkuu niin voin ehkä telkkaa katsellessa (kuulokkeilla) vielä jatkaa maton virkkaamista.

Niinpä niin...

Töissä ollut parillakin paprulla deadline, joten tämän blogin päivittely on hiljentynyt hieman. Jouduin ottamaan jo läppärinkin mukaan töistä vaikka meinasin että en sitä enää kotio kantaisi. Jouduin jopa hieman tekemään myöhään illalla töitäkin sen kanssa. No kaippa pienet poikkeukset sallitaan.

Laskeskelin tuossa että tuon maton valmistumiseen meneekin sitten hieman kauemman kuin ajattelin. Ainakin 14 pienempää ympyrää tarvitsisi virkata ja nykyisellä vauhdilla onnistun tekemään niitä noin yhden päivässä silloin kun jaksan. Tuosta saa helpolla laskettua yli kahden viikon ajan kun huomioi että ympyrät tarvitsee kiinnittää keskusympyrään ja niin edelleen.

Paljon olen suunnitellut myös nukkeja. BJD-, käsi- nukkeja kuin mollamaijojakin on pyörinyt paperilla. Joistakin olen jo tarkempiakin suunnitelmia piirtänyt. Olisi oikeastaan aika hauska ommella mollamaija jolla on kaasunaamari ja gestapon pitkä takki. Avovaimo ei jaa tätä ajatusta kanssani.

Taidan kuitenkin edistää läppäritaskua tänään.

Suunnitelmia, suunnitelmia

Ja lisää suunnitelmia. Vielä ei ole löydetty yhteisymmärrystä millainen uudesta sitterin päälisestä tulee, mutta ideoita on heitelty suuntaan jos toiseenkin. Kallot sun muut taidan säästää ostoskassiksi. Ehkä en tiedä. Läppärikotelokin rupeaa hahmottumaan ainakin päässäni. Tiedän suunnilleen mitenkä siihen tulee taskut. Yksi muutaman paperin tai vihon vetävä tasku ja toinen pienempi tasku joka vetää noin USB tikun verran tavaraa. Pehmuste kotelolle tulee liekehtivän oranssista vanukangkaasta, joka on odottanut tuolla hyllyn päällä laatikossa jo useamman kuukauden.

Menin sitten ostamaan taas uuden laatikon materiaalien säilytystä varten, koska vanhat eivät enää vedä kaikkea tarvittavaa. Ostin samalla sellaisen lajittelulaatikkohässäkänkin, joka toimittaa nyt virkaa ompelulaatikkona, ainakin niin kauan kunnes saan valmiiksi sen puisen laatikon.

En ole ehtinyt paljoa tehdä. Flunssan jäljiltä olo on vieläkin aivan vetämätön, vieraitakin kävi ja pojan kanssa on vietetty aikaa leikkipuistossa. Onhan sitä kumminkin tullut piirreltyä, ainakin pari uutta kalloa ja ensimmäinen tikarin mallikin tuli tänään piirrettyä. Olen lukenut kirjaa vintage tatuoinneista ("Vintage tattoos") ja saanut vaikutteita monilta mestareilta :) Tähän mennessä paras kirja vanhoista tatuoinneista ja tatuoijista. Kirjassa on hauskoja selityksiä mitä vanhat merimiestatuoinnit ovat tarkoittaneet silloin kun meriä käytiin "oikeasti" ja kierrettiin Kap Hornia ym. Mattoakin olen jatkanut, keskiosa on melkein valmis ja nyt tarvitsisi virkata reunoille tulevat ympyrät. Saas nähdä millainen matosta tulee koska keskiosa on violetti ja ulkoreunan ympyrät tulevat olemaan oliivinvihreitä.
 
Siis paljonhan on tehty mutta ei mitään valmiiksi asti.

Tulin juuri ajatelleeksi, että en tiedä mitenkä joustoneuleen kavennukset saadaan menemään nätisti, eli siten että ne eivät pistä silmään ainakaan kauheasti. Saakohan sitä ollenkaan kapenemaan raidoittain joustoneuleen raitojen mukaan. Tarvitseepa katsoa jostakin mitenkä joustoneulepipoja tehdään ennen kuin kavennan omaa, ilman ohjeita tehtyä, omin nokkineni. Jonkin sortin haju asiasta on mutta tarkistan kuitenkin, ettei tarvitse heti purkaa.

Uusia suunnitelmia

Taisin hieman innostua applikoinnista vai innostuiko avovaimo ja minä olen vain yllytyshullu. Ensin meinasin tehdä ostoskassin jossa on painettuna kekkonen. Sitten meinasin että ostoskassi johon on applikoitu voodoo-kallo. No eilen illalla sekin muuttui vielä ostoskassiksi johon on applikoitu tikari. No, tuon vielä jossain vaiheessa toteutan se ei ole kauhean monimutkainen (niin on sanottu aikaisemminkin).

Mutta se kuningasidea onkin sitten seuraava. Meillä on tuttavilta saatu vanha sitteri tuolla kellarin kätköissä. Sitteri on ruma kuin hemmetti, mutta mitä jos sitä "tuunaisi". Mitäs jos ompelisin siihen kokonaan uuden päälisen ja sitten applikoisin siihen pääliseen jotakin kivaa...

... kiva olisi tässä yhteydessä liitoksissa sanoihin old school ja/tai vintage tattoo. New school jutut olisivat kanssa kivoja, mutta niin kirkkaita ja neonmaisia kankaita en ole vähään aikaan missään havainnut. Mistä tulikin mieleen että tarvitsisin lisää kankaita, metrin mustaa, 10cm vihreätä, 10 cm punaista jne. Ai niin ja vielä kaksoisneulan singeriin ja sitten punaista ompelulankaa, oikein kirkasta sellaista.

Tein äsken pitsapohjataikinan jääkaappiin iltaa varten. Voihan sämpylöitäkin tehdä valmiiksi jo illalla ja paistaa aamulla, niin miksei pitsapohjaa. Eihän sen tarvitse edes nousta kunnolla tai ainakaan ei niinkuin pullataikinan ja onhan ne taikinat pitserioissakin valmiita ja ottavat ne jääkaapista. Nyt äkkiä kahvi naamariin ja töihin. Miten toi kello voi jo noin paljon olla.   

Papplikointia ja applikointia...

... kuten aiemmassa postissa mainitsin että tarvitsen muutaman ylimääräisen puolan. No, nyt on puolia ja mukaan tarttui myös hieman uusia neulojakin. Lisäksi, ostin pojalle kura-asun kun rupeaa olemaan niin kostean kuraista tuolla leikkikentällä että välikausihaalari ei oikeasti enään riitä.

 Tulin eilen yöllä aatoksiin jos jonkin moisiin ja totesin että koitanpa ainakin vielä kerran uudestaan tuota applikointia. Tällä kertaa ruttunutun ohjeen mukaan jossa oikaistaan muutamia minun mutkiani. Tulosta syntyi huomattavan nopeasti verrattuna omaan tapaani. Totesin myös että noita siipien sulkia on aivan tarpeetonta leikata omina kappaleinaan vaan yhtenä palana, koska lopputuloksessa tulee tikkaus rajojen läpi kuitenkin, joten kuka sitä huomaa mitä siellä alla on. Lisänä tällä saavutti helpommin käsiteltäviä osia. Tuossa nuo kaksi nyt vielä rinnakkain. Kuten kuvasta huomaa olen vaihtanut tikkauslangan mustaan tuon oranssin tilalta. Mikä oli mielestäni parempi päätös. Nyt toisaalta noita kuvia katsellessa käy mielessä että mitä jos noiden sulkien tikkaukset olisivat sittenkin oranssilla muiden ollessa mustalla. Hmmm.

Harmittaa vain että joissakin kohdissa tikkaus on hieman kulmikasta vaikka toivoisin siipien linjojen menevän pehmeän pyöreästi. Eilen vielä ajattelin että tämä on melkoisen vaikeata hommaa, mutta parin kerran jäljiltä rupeaa itsetunto hieman nousemaan ja voisin kuvitella vielä joskus tekeväni lisääkin näitä. Avovaimolta ainakin tuli jo kiinnostuneita kyselyitä, että voisiko näin tehdä vauvalle peiton. Miksei, ei ehkä kuolleilla pääskysillä mutta jollain muulla. Voisihan sitä muuten johonkin noita voodoo-kallojakin applikoida, materiaalitkin taitavat olla kaikki valmiina ja jos ei ole niin naapurin kangasliike leikkaa vaikka kymmenen sentin siivuja jos tarvitsee, eikä hinta ainakaan vielä ole kammoksuttanut.

Lisäksi olen miettinyt ja ottanut selvää kuinka monimutkaista olisi tehdä pallonivelinen narukiristetty (tai sitten jousilla) nukke. Onhan se iso töinen mutta ei mitenkään saavuttamattomissa. Täytyypä katsoa mitä tuon kanssa teen, dokumentoinko vain ajatukseni paperille, unohdanko homman kokonaan vai mitä tässä enää mietitään ja ruvetaan tekemään. Mene ja tiedä, minä en ainakaan tiedä.

Applikointia papplikointia

Sain sitten jollain ilveellä aikaiseksi ommella tuonkin linnun valmiiksi. Meinasin ensin taittaa reunat, mutta noin pienissä osissa taittaminen oli melkoisen hankalaa ellei jopa mahdotonta. Toistaiseksi olen ompelukoneemme kanssa vielä hieman peukku. Ainakin säätöjen suhteen. Kyllä kone olisi tiheämpäänkin kyennyt, mutta vaarana oli paikalleen jumittuminen. Jälki on vielä hieman haparoivaa, mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, osaan perustekniikan mutta en koskaan jaksa pitäytyä yhdessä suunnassa vaan adhd-potilaan tavoin keksin melko nopeasti jotakin parempaa tekemistä. Jälki oli kuitenkin sen verran hyvää, että ainakin avovaimolle kelpasi ja joululahjaksi asti jo rupesi suunnittelemaan hametta, jossa olisi applikointeja.

Tuossa hieman hätäinen ja suttuinen kuva tuosta linnusta. Vielä tarvitsisi ommella tuo tasku valmiiksi. Ainakin, itse tasku, pehmusteet ja vetoketju puuttuvat vielä. Tai no ne ovat tuolla laatikossa.

Tulipahan mieleen, että voisikohan tuota singerin poljinta säädettyä. Nyt on hieman nykivää mallia. Mieluummin haluaisin hieman tasaisemmin poljettavan mallin. Tarvitseepa tutustua manuaaliin.

Vielä ompelukoneesta sen verran että tarvitseepa ostaa lisää puolia, koska kolmella ei pitkälle pötkitä. Yhdessä on mustaa, toisessa on valkoista ja kolmatta sitten puretaan tarpeen mukaan. Ainakin kolme lisää tarvitsisi saada. Lisäksi jousto-ompeleeseen soveltuvia neuloja taitaa olla listalla. Koskahan sitä muistaisi poiketa singerikaupassa. Etäisyydestähän se ei voi olla kiinni, koska lähin on korttelin päässä.

Applikointi jatkuu

Sain tuossa hetken aikaa tehdä tuota applikointia rauhassa eteenpäin. Sain ainakin leikeltyä tukikangasta ja vähän kokeiltua mitenkä sijoitella lintu tuohon pohjaansa. Kuten allaolevasta kuvasta (ja jo varmaan edellisestäkin postauksesta) voi tarkkaavainen huomata että linnun siipiä on hieman yksinkertaistettu. En tiedä laiskuuttani kai halusin helpottaa elämääni edes tuon osalta.

Nyt sylissä on pikku poika joka haluaa huomiota ja ruokaakin tarvitsisi tehdä joten eiköhän tämä ollut tässä tältä osin.

Ai niin, avovaimon siskon kyläillessä päätin että puutuoli jota olen kunnostanut on tarpeeksi valmis käyttöön, joten siirsin yhden huonomman tuolin kellarivarastoon ja otin tuon uuden tuolin käyttöön.

Applikointia...

... tai sen aloittelua. Joskus jo aiemmin aloitin piirtelemällä ja suunnittelemalla ja ostamalla kangastilkkuja. Nyt sitten sain vihdoinkin aikaiseksi jäljentää piirustuksesta mallit jotka leikkasin ja joiden mukaan leikkasin kankaat. Nyt vain tarvitsisi päättää miten jatkan tästä eteenpäin. Tukikangas vai ei? Pitäisiköhän taitot silittää ensin siististi? Huristelisiko taitot vain harvaan siksakilla? Katsoo nyt mitä tuo Google sanoo kun hakee applikointi esimerkkejä. Tai voisinhan katsoa noita vanhoja käsityö oppaita, jotka muuten ovat aivan mahtavia. Niitä vain on aivan liian vähän antikvariaateissa. Kuulemma jos niitä tulee niin menevät samoin tein. Toiset tuntuvat vain keräävän kirjoja Suomen sodista ja muille kirjoille ei ole tilaa. 

 

Alkuperäisestä piirustuksesta poiketen laitoin sulat violeteiksi (okei, ei sattunut olemaan punaista kangasta). Lisäksi, tuo víoletti näyttää tuossa valossa melkein mustalta. Tietenkin kannattaa muistaa että tuossa kuvassa lennetään oikealle, joten osat täytyy kääntää alaspäin (ylöspäin taittamalla lentosuunta muuttuu vasemmalle).

Muutkin hommat etenevät ja virkkaamani matto saa kokoa koko ajan. Mielessä olisi myös kauheasti uusia ajatuksia uusista projekteista. Osa on kyllä todella korkealentoisia ja voivat siten jäädä idea tasolle odottelemaan parempia aikoja. Jostain kumman syystä osa ideoista tulee aina vain uudestaan takaisin. Kunnon kiertolaisia jotka tarvitsee joskus toteuttaa.

Pitäisiköhän tehdä musta ostoskassi kankaasta (jota varmasti on jemmassa) ja  painaa siihen kuva Kekkosesta. Luulen vain että avovaimo ei tule kanssani enään kauppaan jos meinaan mokomaa käyttää ostoskassinani.

Valaisimien suunnittelu

Lukiessani tuossa muutamia blogeja sain idean tehdä valaisimen tai kaksi. Nyt olenkin sitten luonnostellut ideoitani paperille. Olen molempien esikuvat joskus jossakin sisustuslehdessä nähnyt tai sitten elokuvissa tai jossakin. En nyt muista missä. Yritän kuitenkin niistä viritellä omiani.

Parin viikon askartelut

Eipä tuo kait olisi niin paljon aikaa vienyt jos olisin voinut rauhassa tehdä. Nyt kuitenkin poika oli jaloissa pyörimässä ja avovaimo piti saada olemaan katsomatta mitä pöydällä tapahtuu. Lähinnä siis ilta-aikaan onnistuin väkertämään.

Jostain tämänkin idean keksin, että kutistemuovia ja koruja tarvitsee tehdä. Helppoahan se on. Niinpä niin, ihan kuin olisin näin sanonut aikaisemminkin. Ei se sitten niin helppoa ollutkaan.

Ensin tietenkin piirusteltiin kaiken maailman malleja. Kaulakorua ja korviksia varten. Kyseessä siis kaksi eri lahjaa. Alla on vain pieni osa kuvista joita piirtelin miettiessäni miten korut toteuttaisin ja millaisia niistä tulisi.

Ensin tietenkin kuvat jäljennetään kutistemuoville ja väritetään. Huom. alla olevassa kuvassa pyyhkeen välissä on pingottumassa se aiemmin mainitsemani virkattu mekko.

Värittäminen oli kivaa, mutta sitten huomsin että kutistemuovi ei ole ystävällisin materiaali kun tarvitsee leikata pieniä kulmia. Kutistemuovilla on ikävä taipumus lohkeilla jos kutistemuoviarkkia taittaa liikaa. Siis liikaa tässä on edes sen verran että saksia voisi kääntää pienen kulman leikkaamiseksi. 

Ohjeet sanovat vain että laitat uuniin 150 asteeseen ja kutistat. No hemmetti olisikin ollut näin helppoa. Ohjeessa oli melko pienellä mainittu että ensin käpristytään ja sitten suoristutaan (ja ohjeita en sitten muuten omista, luin ne pikaiseen kaupassa). Ensimmäisten kanssa tämä tuli ihan yllätyksenä. Tuon tajuttuani huomasin että käpristymistä tarvitsisi kontrolloida jollakin tavoin koska jos kutistettavassa on paljon kärkiä niin kärjet tarttuvat helpolla toisiinsa eikä suoristumista tapahdu. Kuten alla olevassa kuvassa takana olevalle kävi (ja seuraavassa kyseinen ei suoristunut kappale on helppo huomata).

Piirtämiseen käytetyt väritkin aiheuttivat ongelmia. Jotkut permanenttitussit ovat permanentteja vain paperille. Jotkut eivät edes tartu muoviin. Osa vain irtoaa kuin olisivat vesiliukoisia. Tuli siis käytyä läpi melkoisen paljon tusseja.  Sitten tietenkin huomasin että osa väreistä tummuu kutistuessaan. Järkikin sen sanoo ja ajattelin asiaa ennen kutistamista ja silti se tuli täysin mukamas yllätyksenä.
 
No kokeilin joissakin sivuilla mainittua kuumailmapuhallintakin. Lopputulos oli palaneet tussit ei paljon muuta. Ensinnäkin tuo puhallin puhaltaa ja toiseksi se on vaaditusta lämpötilasta jokusen sata astetta kuumempi.

Loppujen lopuksi keksin että grillitikuilla ja uunin avaamisella ja sulkemisella saa paljon aikaiseksi. Kun avaa uunin lämpö karkaa ulos ja kutistuminen hidastuu ja grillitikuilla on helpompi koskea kuumaa kutistemuovia. Kun uunin luukun laittaa kiinni niin hetken päästä lämpötila nousee ja kutistuminen jatkuu. Kuulostaa helpolta mutta meni siinä kuitenkin hetki ennenkuin hallitsin tämän.

Sitten vain porailemaan kiinnityksiä ja kiinnittelemään ketjuja, lukkoja, ym.

Sain kuitenkin valmista aikaiseksi. Ei kaikkein taidoikkainta jälkeä mutta ajanpuitteissa tarpeeksi hyvää. Nyt varastoissa on kaikenlaista jämä palaa ja käyttämättömiäkin arkkeja kutistemuovia että voisin jotain myöhemminkin koittaa.

No tottakai korttikin tarvitsee piirtää. Laiskuuttani tein sitten samalla kuvalla molemmat.

Sisustat ovat kuitenkin erilaiset koska toiseen tulee sisälle korvikset ja toiseen kaulakoru. Mutta perusidea on molemmissa samanlainen. Tietenkin korut tarvitsi saada kiinitettyä korttiin sisälle, joten tein kaksipuoleisenteipin avulla kotelot kortteihin. Huomattavaa on että "onnea" -tekstit kirjoitinkin suoraan koska tuo kaareva ei onnistunut niin hyvin.

Tässäpä noita nyt on valmiina.