Ruutuja

Jonkin verran ehdin ruutujakin taas yhdistellä (alla oleva kuva on jo pari riviä jäljessä). Huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että rivien yhteen virkkaaminen vie melkoisen paljon aikaa, varsinkin kun päättelee lankanpätkiä mennessänsä sauman sisään ja yrittää saada kaiken pysymään kohdallansa.  

Ikävin huomio on se, että työ rupeaa olemaan jo sen verran iso ja painava, että sen työstäminen käy luontevasti ainoastaan pöydällä. Ja jostakin syystä tuo pöydän reuna on alkanut hankaamaan ikävästi käsiä. Näillä näkymin tuossa menee vielä tuntikausia ennenkuin ollaan vaiheessa, että reunat voi aloittaa. Reunoissa onkin sitten melkoisen paljon tonttia.

Miksi ihmeessä rupesin tekemään näin ohuesta langasta näin isoa peittoa? Täytyy vain ihmetellä. Lankaa mennyt vaikka kuinka, peitto rupeaa painamaan jo melkoisesti peitoksi, vienyt aikaa ihan hemmetisti, mutta pakko sanoa  on se melkoisen mukavan tuntuinen (ja lämmin) kun sitä hiukan päällensä sohvalla löhötessä sovittaa.

Kone

Muistin tosiaan, että laitoin testikäytössä olleen ATX koneen telkkarin taakse ja että se on tosiaan myös käyttökuntoinen. Tosin jonkin verran päivityksiä varmaankin tarvitsisi ajaa.

Tässä vaiheessa oli kivaa huomata, että kaistasta ei turhaan maksa. Kaikki tarvittavat paketit parissa minuutissa oli melkoisen kivaa.

Sitten vielä Spotify pyörimään Winen päälle ja kappas telkkari/vahvistin/tietokone muuntuikin hienosti viihdekeskukseksi. Nytten kyllä tuli mieleen, että pitäisiköhän tuohon laittaa jokin videohärpäkekin. No mietitään sitä sitten joskus myöhemmin.

Hiiripipo

Tein sitten ihan ex-tempore välityönä tällaisen hiiripipon tyttärelle. Esikuvana oli tämä Ruttunutun pipo. Tässä kuvassa pipo on vielä päättelemätön.

Kelosta virkaten pipoon meni aikaa melkoisen vähän. Korvien ja nyörien kanssa sitten kulutettiinkin kauemmin. Aikaa oli hieman vähemmän avovaimon flunssan, lasten hoidon jne. takia. Lopputulos oli melkoisen hyvä. Ainakin kotona ihasteltiin tuotosta. Nyt tuo tarvitsisi kuitenkin vielä viimeistellä.

Eikä sitten muuta kuin ruveta uusiin hommiin. Meinasin koittaa vielä sitä Ruttunutun ohjeen muokkaamista. Olen ainakin laskeskellut kavennuksia suurempaa kokoa varten. Tosiaan se tyttärenkin koukuttu villatakki on vielä odottamassa. Toiveita on kuulunut myös eläinaiheisen pipon valmistumisesta pojallekin.

Kaalikääryle

Jo pidemmän aikaa olen halunnut tehdä kaalikääryleitä. Dokumentoin tuonkin prosessin sitten kuvin, että ei kukaan pääse sanomaan, että potaskaa puhuisin. Ensiksi kaalit keitetään kokonaan parissa erässä, että lehdet pehmenevät.

Kun lehdet ovat pehmenneet ne irtoavat melko mukavasti. Inhottavampaa oli ohentaa karoja. Varsinkin kun tein sen silloin kun lehdet valuivat vielä kiehuvaa vettä.

Sisuksiin tarvitaan keitettyä riisiä ja kuullotettua sipulia.

joka sitten mausteiden ja munan kanssa sotketaan raakaan jauhelihaan. Ja eikun täyttämään. Olin kovin yllättynyt, koska kääriminen olikin melko helppoa. Kaiken lisäksi kääryleet pysyivät kasassa paremmin kuin kuvittelin.

Vaikka ohjeessa sanottiin, että aineista tulee noin 20 käärylettä, niin silti se yllätti. No laitetaan sitten uuniin useammassa astiassa.

Vaikkakin sitten totesin, että eihän nuo astiat tuonne uuniin mahdu yhtäaikaa kovinkaan hyvin. No vaihdellen kippojen paikkaa aina valellessa sain asian hoitoon. Tarvitsee kuitenkin laittaa muistiin, että hommaan pari uuniastiaa, jotka sopisivat rinnakkain tuohon uuniin.

Kaalikääryleet olivat vielä lautasellakin melkoisen hyvän näköisiä muusin ja puolukkahillon kanssa.

Makukin oli melkoisen onnistunut. Ainakin kääryleet kaikille maistuivat.

Koukuttua

Joskus aikaisemmin puhuin että tekisin tyttärelleni koukkuamalla. Myssyn ja takin. Enpä koskaan ennen ole koukunnut, mutta ei tuo nyt niin vaikealta kuulostanut. Joten ei kun tekemään.

Ensimmäinen koskaan koukkuamani pala valmiina. Tuo pieni palanen tuli kyllä melkoisen monta kertaa purettua, koska kaikki ei mene ihan niin kuin virkatessa. Mutta kantapään kauttahan tässä on ennenkin opittu.

Vaikka tiesin alusta alkaen, että tuo ohjeen pipo on liian pieni, tarvitsi sitä vielä kokeilla päähänkin. Tämä oli siis vain sellainen koe pala, ennenkuin aloitan takkia (jonka koko riittää).

Halting state

Charles Stross ja Halting State, siinä vasta mukavaa luettavaa. Joitakin erittäin hyviä oivalluksia, ehkä hieman CS painotteinen lingo joillekin lukijoille, mutta hyvää viihdettä. Ei voi muutakuin suositella.

Villatakki

Puhuin aiemmin pienestä väliprojektista, jossa ei nyt niin kauaa pitäisi mennä. No viikon verran iltoja sain siihen kulumaan.

Novitan kelo langasta oli tarkoitus tulla villatakki.

Ohjeet olivat Ruttunutun käsialaa. Vaikkakin ilmeisesti hieman löysälle käsialalle ja parissa paikassa kummastelin valintoja. No tein sitten omia muutoksia ohjeisiin (jo ihan senkin takia, että poika on isompi kuin ohjeen koko).

Raglansaumat hihoissa. Nyt näin jälkeen päin miettien olisin voinut hieman näitä pidentää ja tehdä hieman isommat hihat.

Ensimmäinen sovitus kohteen päällä. Mikään osa ei ole vielä kiinni toisissaan. Hihoistakin tein pidemmät kuin alkuperäisissä ohjeissa, jotta ne saa käännettyä.

Hupun tekoa, tätä sitten muokkasin enemmänkin. Tein lisäyksiä huomattavasti enemmän ja sitten tein vielä takin reunoihin pari kierrosta enemmän.

Hupun yläreunaa kohden levensin (kuinka tuo nyt tulisi sanoa, tein "lippaa") huppua puolipylväillä ja pylväillä parin kierroksen ajan, että huppu tulisi hieman isommaksi.

Malliksi poika ei jostakin syystä haluttu ruveta...

... mutta kun napit oli saatu kiinni takkiin niin sitten kaikki olikin toisin, eikä takkia saanut ottaa päältä pois koska sisällä kuulemma sataa. Monta asiaa tekisin hieman toisin nyt kun olen sinut ohjeen kanssa, mutta työn alla on jo uusi koukuttava villatakki tyttärelle.

Ja jos kukaan ei huomannut niin rupesin kokeilemaan kuvien "vanhentamista" ym. joka näyttää olevan suurta huutoa joka blogissa.

Edistymistä

Niin tuota meinasin että en aloita uusia töitä ennenkuin olen saanut jonkin vanhan työn loppuun. No menin ja kuitenkin aloitin uuden työn. Satuin blogeja lukiessani löytämään virkatun hupparin (ruttunuttu) joka voisi sopia pojalleni. Eli mitäs siinä kuin aloittamaan.

Mummonruuduista sen verran, että kaikki rivit ovat valmiina. Nyt vain tarvitsisi yhdistää nuo rivit ja tehdä reunat. Reunoihin onkin sitten tulossa nirkoja (vai mitäs ne nyt olikaan), eli ei sitten helpolla siitäkään päästä vaan tarttee sitäkin hommaa vielä pitkittää. Mutta tämä on nyt jäähyllä sen aikaa, että teen tuon hupparin. Eihän tuo huppari voi kauaa viedä kun on niin massiivisesta langastakin.

Ruuduista rivejä

Vai olisivatko nuo jonoja. No kumminkin nyt on kaksikymmentäneljä kappaletta neljäntoista ruudun riviä odottamassa yhdistelemistä. Tämän hetkisellä tahdilla siinä menee noin puolisen tuntia kahden rivin yhdistämiseen. Tuosta kaiketi sitten tulee kuutisen tuntia. Tai toisin sanoen viikko tai kaksi ja aina vain isompi ja hankalammin käsiteltävä läjä lankaa käsissä. Ai niin ja sitten on vielä reunat ja pirusti pääteltävää. Ajattelin meinaan päätellä vasta ihan viimeisenä, koska tuossa työskennellessäni huomasin, että osa jo päätellyistä langoista tuppaa karkailemaan, kun yhdistelee ruutuja ja sorkkii koukkua silmukkaan. Nyt kuitenkin nukkumaan, olen liian väsynyt ja on liian hämärää. Tietenkin aamulla on vielä työpäivä ja sekin maanantai, joten hurraa.