Ruutuja

Jonkin verran ehdin ruutujakin taas yhdistellä (alla oleva kuva on jo pari riviä jäljessä). Huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että rivien yhteen virkkaaminen vie melkoisen paljon aikaa, varsinkin kun päättelee lankanpätkiä mennessänsä sauman sisään ja yrittää saada kaiken pysymään kohdallansa.  

Ikävin huomio on se, että työ rupeaa olemaan jo sen verran iso ja painava, että sen työstäminen käy luontevasti ainoastaan pöydällä. Ja jostakin syystä tuo pöydän reuna on alkanut hankaamaan ikävästi käsiä. Näillä näkymin tuossa menee vielä tuntikausia ennenkuin ollaan vaiheessa, että reunat voi aloittaa. Reunoissa onkin sitten melkoisen paljon tonttia.

Miksi ihmeessä rupesin tekemään näin ohuesta langasta näin isoa peittoa? Täytyy vain ihmetellä. Lankaa mennyt vaikka kuinka, peitto rupeaa painamaan jo melkoisesti peitoksi, vienyt aikaa ihan hemmetisti, mutta pakko sanoa  on se melkoisen mukavan tuntuinen (ja lämmin) kun sitä hiukan päällensä sohvalla löhötessä sovittaa.