Kelosta virkaten pipoon meni aikaa melkoisen vähän. Korvien ja nyörien kanssa sitten kulutettiinkin kauemmin. Aikaa oli hieman vähemmän avovaimon flunssan, lasten hoidon jne. takia. Lopputulos oli melkoisen hyvä. Ainakin kotona ihasteltiin tuotosta. Nyt tuo tarvitsisi kuitenkin vielä viimeistellä.
Eikä sitten muuta kuin ruveta uusiin hommiin. Meinasin koittaa vielä sitä Ruttunutun ohjeen muokkaamista. Olen ainakin laskeskellut kavennuksia suurempaa kokoa varten. Tosiaan se tyttärenkin koukuttu villatakki on vielä odottamassa. Toiveita on kuulunut myös eläinaiheisen pipon valmistumisesta pojallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti